United States or Cambodia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vanhurskaus ... musertava laki ... sieluni menehtyy ... niinkuin vuoret vyöryvät nuo äärettömät vaatimukset sen yli... Herra, kuka voi sinun edessäsi kestää... Eikä kuitenkaan ole mitään pakopaikkaa... Hirmuinen Jumala ei myönnytä kirjaintakaan pyhästä laistaan ... minun täytyy ... minun täytyy..."
Richard tunkeusi tämän levottoman väkijoukon läpi kuten suuri laiva täysissä purjeissa, joka eteenpäin kulkiessaan halkaisee vyöryvät aallot, huolimatta siitä, että ne heti yhtyvät ja pauhaavat sen perässä. Kukkulan huipulla oli pieni tasainen tanner, johon molemmat kilpailevat liput olivat pystytetyt; arkkiherttuan ystävät ja saattojoukko oli vielä niiden ympärillä.
Niinkuin nuo vedet, jotka tuolta asumattomien erämaiden helmasta ja halki korpien, ohi ikihonkien vyöryvät tänne alavesiin kostuttaen täällä ja kostuttaen tuolla viljeltyjä rantoja ja luhtaisia niittyjä, samoin kansamme kulttuuri ymmärrättekö, mitä tarkoitan? Juuri niin! Se on mainiota! huudahti Lauri. Se on suurenmoinen, ihana aate!
Se on aina kesäaikoina minulle jokapäiväistä musiikkia. Ne tulevat tuonne nuottakodan alle saakka, ja minä menen melkein joka ilta niitä sinne vastaanottamaan. Teistä se varmaankin on hyvin sentimentaalista. Minä olen itsekin sentimentaalinen. Oletteko?... Minusta on niin hauskaa, kun ne vyöryvät sieltä aivan hiljaa ja sitten yht'äkkiä murtuvat rantakiville ... kuuletteko, nyt ne ovat jo siellä.
Mainingit vyöryvät nyt korkeina, ne keikuttavat venhettä pystyyn ja poikittain, nakkaavat sen ylös ilmaan ja syöksevät välkkyvän aallon pohjaan. Nuo aallot, jotka ovat pyöreitä ja kiiltäviä kuin kuvastin, loistavat kirkaisevanväkevää, kiiltävää punaa, mustanpuhuvaa ja metallista hehkua, loimahtelua laskevasta auringosta.
Vyöryvät aallot koskivat joskus hänen panssaroituja jalkineitaan. Aurinko heijastui hänen pyöreästä kilvestään ja hänen komeasta panssaristaan. Merituuli leikitteli hänen kypärätöyhtönsä kanssa. Kulkija oli Cethegus, joka oli menossa kuolemaan. Syphax seurasi häntä kaukana.
Vaikutus, joka syntyy, kun pilkkopimeästä umpiosta yht'äkkiä puhallutetaan mitä heleimpään kuutamoon, jossa vuoret kuin ukkospilvet vyöryvät toistensa hartioilla ja jossa valo ja varjo vaihtelevat, on niitä, joita ei kernaasti käy kuvaamaan. Koko yön kestää tätä nousua.
Mutta yhä hartaammin, vakuuttavammin ja voimakkaammin vyöryvät Maammelaulun sävelet säe säkeeltä tuhansista rinnoista. Se on maani laulu! Se on kansani laulu! Kenelle minä kunniaa, jos en sille!... Vaikka kaikki menköön ... vaikka mikä tulkoon: minä teen kunniaa! Käsi kimpoo lakin reunaan, pysähtyy, vakaantuu. Hän kääntyy kuin komennussanan mukaan päin yleisöön, johon on seisonut syrjin.
Ja myrskyt merta ne velloo ja tuulet ne tuivertaa ja vetten vyöryvät vuoret ne nousta ja vaipua saa, mut tyyntä on aaltojen alla, kuhun tuul' ei tunkea voi, vain vienona viestinä sinne humu ulapan aaltojen soi.
Ja tulta akkunaan. Nyt jokahinen lamppu kuin juhlaan palamaan. Ne palakohot loppuun kuin tyhmäin neitsyein. Jo kyllikseni taasen ma arkityötä tein. Hei tuleen joka lamppu. Auk' ovet raskahat. Se jumalainen vieras sa harvoin poikkeat. Ne soivat. Ne nousee, ne laskee. Kuin väkevät aallot vyöryvät taas. Näin vaihtuvat rytmit.