United States or Saudi Arabia ? Vote for the TOP Country of the Week !
«Tahto on teidän, ja tietäen Marialla olevan samat ajatukset ihmisen arvosta kuin minullakin saatan minä varmaan sanoa, että jos Johannes tulisi, niin majuri s panisi hänen käteensä tyttärensä käden ja siunaisi heitä. Sillä Marian onni on majurin silmissä suuremmasta arvosta kuin kunnottomain, tyhmäin ihmisten tuomio«.
Constance tiesi, että oli kysymyksessä ehdotus liikekumppanuudesta, hänen miehensä oli varmaankin jo saanut suuren summan tukkiakseen niitä salaisia aukkoja, jotka olivat syntyneet hänen tyhmäin yritystensä ja häpeällisten velkainsa tähden. Ja vaunujen vieriessä eteenpäin myrkytti hän silmät ummessa mieltään kaikilla näillä ajatuksilla.
Tyhmäin ihmisten raakaa pakinaa; voi tyttöseni. En uskaltanut edes sinulle, isäni, puhua salaisuuttani, koska pelkäsin, että kauhistuisit ja hylkäisit minut peijoonina, niinkuin kaikki muutkin ovat tehneet, vaan pidin sen itsekseni. En edes itsekään ymmärtänyt sitä oikein selvästi, enkä luullut sinunkaan ymmärtävän, vaan pitävän sitä lapsellisena mielihoureena.
HAUSSI. Suokaa toki, herra majori, meille anteeksi tuon ilkiön kujeet ja hullutukset! Täst'edes emme tahdo suvaita häntä palveluksessamme. MEIJERHOFF. Olkaa huoleti, herra ja rouva Haussi! Hulluja täytyy kärsiä ja kujeensa hän kuitenkin jo lopetti. SANNA. Jalosti lausui majori. Sillä viisaat nauravat tyhmäin hullutuksille. Ja tyhmät vihastuvat raivoon kuullessaan viisaita neuvoja.
Pietari Mikonpoika taas vakuutti tätä moitittua sanomalehteä kaikista paraaksi ja lisäsi siihen: "Syy kirkkoherran närään Ilta-lehteä vastaan on se, että kuin hän muutama vuosi takaperin oli valittu maamme rahaston tilaa tutkistelemaan, luuli hän siellä saavansa tehdä niinkuin täällä kotonakin; hän rupesi sen vuoksi liian omavaltaisesti menettämään, vaan nyt hänen oli toisellaisten miesten kanssa tehtävä, kuin meidän tyhmäin talonpoikain.
"Enhän kuitenkaan walehdellut, enkä minä tiennyt, ettei totuutta... Mutta minä en missään ole nähnyt walhetorneja, enkä ymmärrä mitä warten ne teetettiin; sanokaa nyt minulle", sanoi Matti. "Woi kun pitää olla ja elää noin raakain ja tyhmäin keskellä", sanoi Liila ja pyrskähti täyttä kurkkua itkemään, sillä naisiltakin oli loppunut sanominen. Sillä wälin oli isäntä hawahtunut mietteistään.
Hän oli kuullut Matin wiimeisen selityksen ja Liilan waikeroimisen, kun pitää olla ja asua noin raakain ja tyhmäin parissa sekä hänen itkuun purskahtamisensa. Kaikkien näiden tähden oli isäntä tullut täyteen tajuntaansa. Wihaisesti silmäili hän Mattia, joka tyynenä seisoi owipielessä, pyöritellen lakkiansa.
De la Barre vastasi kylmäkiskoisesti: »Pitääkö nyt tyhmäin etuluulojen saada vallita miestä, joka johtaa tuhansia ja jota sekä ylhäiset että alhaiset alinomaa ylistelevät sotajoukkomme ensimäiseksi mieheksi?» »Jää hyvästi!» sanoi Armfelt. »Ota vastaan tässä viimeiset sanani! Tulkoon kohtalomme millaiseksi hyvänsä, niin minä en koskaan, en hädässä enkä ilossa, unhota, että sinä olit aseveljeni.»