United States or Timor-Leste ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vuosisadat vaihtuvat, tuhannet vuodet kuluvat, mutta aina ovat ihmiset muistelevat ja ylistelevät runoilijaa, joka tällaisena yönä lauloi Trojan hävitystä ja paloa. Mitä on hänen rinnallaan Homeros? Mitä on hänen rinnallaan itse Apollo forminkseineen! Nero nosti kätensä, kosketti kieliä ja puhkesi Priamon sanoihin: "Oi isäini pesä, oi kallehin kehto!..."
Siis ilmoittavat he qvaestorille Bocchon asian ja pyytävät sen ohessa häntä olemaan suosianaan ja neuvonantajanaan; kuninkaansa sotavoimia, rehellisyyttä ja jaloutta sekä muuta, jota luulevat joko hyödylliseksi tai suosion tuottavaksi, he ylistelevät puheilla.
En minä, tuota noin, tiedä, mistä ne ihmiset niin suuresti sitä neiti Aalpärkiä, niin sanoakseni ylistelevät? IMPI. Mistäkö ylistävät? VAINIKKA. Minä kävin, tuota noin, sirkuksessa vast'ikään. Tanssihan tuo siellä likka hevosen selässä paremmin kuin hän lattialla.
Vaikka miehet hyvin paljon ylistelevät naisen taloudellisia taipumuksia ja väittävät niitten olevan hänen kiitettävimmät hyveensä, mutta kummallisinta kyllä, heidän omaatuntoaan ei useinkaan rasita, vaikka he tuhlaavaisuudellaan ja muilla kevytmielisillä teoillaan ovat kodin autioksi tehneet, kodin, jonka hellä naisen käsi vuosien kuluessa huolella ja hiljaisella ahkeruudella on järjestänyt ja valmistanut hupaisuuden temppeliksi.
Yötäkin ylistelevät: »Tähdet kirkkahat, kynttilät Jumalan juhlan, olkaa lempeät, älkää ankarat ijäti kuin on kohtalo, kuin sen vaskiset vasamat!» Kuuntelevat kuu ja päivä, tähdet lempeät lupaavat. Meri yksin ympärillä huoahtaa ja huutaa raskahasta rinnastansa: »Luonnon laajan lapset! Kaikki on katoova kerran, unen saaret uppoo, painuvi paraskin haave, pilvilinna hienoin.»
De la Barre vastasi kylmäkiskoisesti: »Pitääkö nyt tyhmäin etuluulojen saada vallita miestä, joka johtaa tuhansia ja jota sekä ylhäiset että alhaiset alinomaa ylistelevät sotajoukkomme ensimäiseksi mieheksi?» »Jää hyvästi!» sanoi Armfelt. »Ota vastaan tässä viimeiset sanani! Tulkoon kohtalomme millaiseksi hyvänsä, niin minä en koskaan, en hädässä enkä ilossa, unhota, että sinä olit aseveljeni.»
Tänään ollessamme viimeistä päivää "pyhällä maalla" painamme mieliimme unehtumattoman kuvan Libanon'ista, jota jo psalmien-tekijät ylistelevät; sitä lujemmin piintyy se mieliin, kun se on vaivoin saatu. Nyt iloitsen siitä, ett'ei kyytivaunuissa ollut meille tilaa; mutta en toivoisi pahimman vihollisenikaan täytyvän ratsastaa niin huonoilla konilla, kuin meidän hevosemme olivat.