United States or Albania ? Vote for the TOP Country of the Week !
VAINIKKA. Minä, tuota noin, tulin niinkuin OLLINEN. Ah, räätäli, tulkaa tänne. Kahdeksastoista kohtaus. Voi minua! TUOVILA. (Its.) Hän ei näy tuntevan minua lainkaan. Pitää tehdä tyttöselle pieni kepponen. (
Hän ei tulekaan puutarhan kautta. Yhden tekevä? Kahdestoista kohtaus. Tuoko olisi minun armas Anttini? VAINIKKA. Onko herra itse kotona, jos, niin sanoakseni, saan luvan kysyä? VAINIKKA. Kutsumuksen mukaan tulin juuri kello viiden aikaan. Suokaa anteeksi, jos niin sanoakseni. IMPI. Mitä vielä! Kyllähän te aivan oikein teitte. Käykää istumaan, olkaa niin hyvä!
Sen sijaan, että olisit tuonut mukanasi lohdutusta, iloa, toit katkeruutta, harmia. Mene matkoihisi täältä. Meidän välimme on kuitti! Kolmastoista kohtaus. VAINIKKA. Ihmeellistä, kummallista!
Eikö hän Amerikassakaan ole tuosta ujoudestaan päässyt? IMPI. No, mutta älkäähän sinne ovensuuhun käykö istumaan. Olkaa hyvä, tänne peremmälle. Ja kuinka hän on muuttunut. Matkat ja vaivat! IMPI. Aivan kuin heinäkuussa. VAINIKKA. Kun minä eilen illalla, niin sanoakseni tiaatterista kotia astelin, niin minä jo arvelin, jotta kyllä se ilma nyt kuumemmaksi rupeaa.
Pari viikkoa! Etkä ole minulle heti siitä tietoa antanut. Minä luulin sinun vasta tänään saapuneen. VAINIKKA. Mitenkä olisin sitten eilen voinut tiaatterissa olla?
En minä, tuota noin, tiedä, mistä ne ihmiset niin suuresti sitä neiti Aalpärkiä, niin sanoakseni ylistelevät? IMPI. Mistäkö ylistävät? VAINIKKA. Minä kävin, tuota noin, sirkuksessa vast'ikään. Tanssihan tuo siellä likka hevosen selässä paremmin kuin hän lattialla.
Jollen sillä pääse, on edesvastaus teidän. Siis rahat tänne heti paikalla! VAINIKKA. Mutta, herranen aika! Olisko se mahdollista, että minä olisin teille niin paljon velkaa? TUOVILA. Ettekö te todella sitä tiedä? Vai olisitteko unohtaneet? VAINIKKA. Sitä en usko. TUOVILA. Mutta kun tässä on selvä velkakirja.
Avaappas ovi lääkärille. Pyydä häntä odottamaan hetkisen. SOHVI. Antaa hänen syödä rauhassa. Hän on hirveän äkäinen, jos hänen syöntiään vähääkään häiritään. Meneppäs avaamaan ovea, siinä jouten ollessasi. Minulla ei olisi aikaa. Kuudestoista kohtaus. VAINIKKA. Päivää, päivää. TUOVILA. Oli erittäin hyvä, että teidät heti tapasin, sillä minulla ei olekaan aikaa viipymiseen.
VAINIKKA. Tietysti! Tänään olen jo tehnyt kolme ja IMPI. Vieläkö tohdit sen minulle suoraan tunnustaa? VAINIKKA. Mutta neiti kulta! Mikä teitä vaivaa? Rauhoittukaa toki. Enhän minä . IMPI. Pitäisi sinun hävetä mokomaa käytöstä. Kuinka katkerasti olet ihanimmat toiveeni pettänyt. Minä olen odotellut sinua kuin kukkanen auringon nousua.
Minä tulin tänne velkomaan, mutta löysin täältä sen sijaan aarteen, joka himmentää noitten 10,000 markan arvon. Tässä on morsiameni! AINA. Mitä! OLLINEN. Te olette liiaksi jalomielinen. TUOVILA. Suostutteko rupeamaan sukulaisikseni? AINA. Mielellämme. Me iloitsemme siitä onnesta. OLLINEN. Onnea vaan! Erehdyksestähän sen tein. VAINIKKA. Mielelläni suon sen teille anteeksi.