United States or Tanzania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun päässyt eellemme niin kauas oli, hänt' ettei enää silmä erottanut kuin järkeni ei sanojansa äsken, läheltä mulle raskahat ja tuoreet näkyivät oksat heelmäpuun, nyt toisen, kun sinnepäin juur' kääntynyt ma olin. Koholla kourat kansaa näin sen alla, mi huusi lehdille, en tiedä, mitä, kuin lapset kiihkeät ja turhakielet
Sen latvalla nuori puu. Kuin holvina pilvet raskahat sen ylitse kaareutuu. Niin pilvet peittävät seudun. Sade rankkana käy yli maan. Kuin harmaja verkko on laskeunut sun majasi akkunaan. Mut aamuna muuanna eikös: sinikallio kangastuu. Ja välkkyy päivän kullassa sen latvalla nuori puu. Ahon kivet, koko pitkän päivän punaisina hehkuneet, sinertyvät vähitellen. Puitten varjot pitenee.
Ja tulta akkunaan. Nyt jokahinen lamppu kuin juhlaan palamaan. Ne palakohot loppuun kuin tyhmäin neitsyein. Jo kyllikseni taasen ma arkityötä tein. Hei tuleen joka lamppu. Auk' ovet raskahat. Se jumalainen vieras sa harvoin poikkeat. Ne soivat. Ne nousee, ne laskee. Kuin väkevät aallot vyöryvät taas. Näin vaihtuvat rytmit.
Syntivelka kyynelkäs Poista olemattomaks', Punaisella verellä, Mua huuhdo valkeaks', Kasvos käännä kirkkahat Puoleheni välehen, Siteet päästä raskahat, Sydän kivenkovuinen Murra, Jesus armias, Mulle ole laupias! Niinkuin ennen rukoilit: "Anna anteeks', isäni!"
Pontius pani pahaksi, Pakanan sydän pakahtui; Itse armas auringoinen Peitti kasvonsa punaiset; Pelkäjääpi maan perustus, Raskahat vahat vapisit, Koska päälle katsonevat.
Tähän vuorilta tuuloset vilppaat käy, Kylän raition ruokottuus ei näy, Kylän raskahat ilmat ei paina. Kunis häipyvi surkea siivottuus, Kunis koittavi puhdassa päivyt uus, Sinis nukkuos piilossa täällä! Kera tuoksuvan kentän ja keväimen, Kera kukkien, lähteen ja leivosten, Sinut tapaaki vain maan päällä.
Kesti arkkunsa avasi, Kimahutti kirjokannen, Antoi mulle pienen paian, Pienen paian palttinaisen; Niin se paita pellavainen Vaati verkaista hametta, Niin se verkainen hamehut Vaati vyötä kullatuista, Niin se vyöhyt kullatuinen Tahtoi raskasta raha'a, Niin ne raskahat rahani Tahtoi nuorta kauppamiestä.
Kun päässyt eellemme niin kauas oli, hänt' ettei enää silmä erottanut kuin järkeni ei sanojansa äsken, läheltä mulle raskahat ja tuoreet näkyivät oksat heelmäpuun, nyt toisen, kun sinnepäin juur' kääntynyt ma olin. Koholla kourat kansaa näin sen alla, mi huusi lehdille, en tiedä, mitä, kuin lapset kiihkeät ja turhakielet
Ne sortui ne soturit urheat, se kaatui se vanha kaarti, mut raukesi pilvetkin raskahat, jotka Europan taivaan saarti, jos hukkuikin hankihin Grande armée, jos Vive l'Empereur ei soinut. jäi kansoille usko vapauteen, jota murtaa ei vuossata voinut.
Minun pieni pellapaita Tahtoi verkaista hametta; Minun verkainen hameeni Tahtoi vyötä kullatuista; Minun vyöni kullatuinen Tahtoi raskaita rahoja; Minun raskahat rahani Tahtoi nuorta kauppamiestä; Minun nuori kauppamiehen Tahtoi mennä muille maille, Muille maille vierahille; Kantoi hahtehen kalunsa. Tuli tuuli tuolta maalta, Puhui purjehen siahan.