United States or South Georgia and the South Sandwich Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Saapi hiihtävä hikensä, riihenpuija lämpimänsä. Työntekijällä ei joutopäiviä olevan kuvaeleva. Saa tyhjän tekemättäi, valehen vatomattai. Toiset sanovat: S. t. t., vannomattakin valehen, ja kummalla tavalla tahansa osottavat sanat ei tarvitsevan aikaansa tyhjissä yritteissä kuluttaa. Sata on surmoa urohon, tuhat miehen kuolemata.
"Parempi olisi ollut ilman impenä eleä, kuin on nyt tätä nykyä vierähellä veen emona: vilu tääll' on ollakseni, vaiva värjätelläkseni, aalloissa asuakseni, veessä vierielläkseni. "Oi Ukko, ylijumala, ilman kaiken kannattaja! Tule tänne tarvittaissa, käy tänne kutsuttaessa! Päästä piika pintehestä, vaimo vatsanvääntehestä! Käy pian, välehen jou'u, välehemmin tarvitahan!"
Minä lausuin: "Mä nuolen ilmaan lennätin, Se putosi maahan takaisin; Mut missä?... Se lens' välehen; En lentoa sen nähnyt, en! Mä taivoon laulun lähetin Se laski maahan takaisin, Mut missä? ... silmä kellä on, Mi seurais' lentoo laulelon? Sen jälkeen Onnen leikkiä! Nuol' löyttiin tammest' eheä. Mut laulu?... Sekin löydetään Syvältä povest' ystävän!"
Tehkös liitto lintuseni, Salakauppa kaunoseni Liitto lyökäme välehen, Saakame salainen kauppa, Ilman muien tietämättä, Ja toisen tokatimatta: Mie piän pesästä huolen, Laitan ruoan lapsillesi, Sie lennä ajalla sillä, Saata sana sille maalle, Kussa kulta kuuntelevi, Kautokenkä katselevi.
Niin repo etehen juoksi: "Repo rukka, raukka poika! Sie olet kengältä kepiä, Sekä liukas liikunnalta; Käy nyt tuota katsomahan Vaaran vaskisen takoa, Mistä meille tähti syntyi, Kusta uusi kuu kumotti!" Repo juoksi. jotta joutui, Pian juoksi matkat pitkät, Välehen välit samosi, Vaaran vaskisen ta'aksi. Paimen vastahan tulevi, Niin repo sanoiksi virkki: "Oi sie rukka paimoseni!
"Hänpä leipoi leivät paksut, suuret talkkunat taputti käpe'illä kämmenillä, kyperillä kymmenillä; nosti leivät leppeästi, syötti vierahat välehen liioilla sianlihoilla, kohokuori-kokkaroilla terät vieri veitsistämme, päät putosi puukoistamme lohen päitä lohkoessa, hauin päitä halkoessa.
Jopa ääni etähältä Kuului korvani sisähän, Joka mua jätkytteli, Samat saneli sanaiset. Minä vaikenin välehen, Ajattelin arvollansa Siellä ihmisen olevan, Istuksevan itseksensä, Joka kuuli laulavani, Lauloi laillani takaisin.
"Kenpä toi tämän valehen, ken pani pahan sanoman, sulhon tyhjin tulleheksi, oron jouten juosneheksi? Eipä sulho tyhjin tullut, ei oronen jouten juosnut: on mitä oron veteä, liinaharjan liikutella! Hiessäpä hyvä hevonen, vaahessa valittu varsa tuvun tänne tuotuansa, verevän ve'ettyänsä. "Nouse nyt korjasta, korea, hyvä lahja, laitiosta!
"Kun et vääjänne välehen, eronne, emotoin rakki, saan minä kokolta kourat, veren juojalta vekarat, linnulta lihan pitimet, havukalta haarottimet, joilla konnat kouristelen, ilkeät iki asetan pään pärisemättömäksi, hengen huokumattomaksi.
Sen kyllä opit aikaa myöten ymmärtämään. Kas niin, Sylvi, elä nyt nökötä enää. Aika rientää. Tule istumaan tänne syliini, tule, tule, pikku pulmunen, että saan hyväillä sinua ja suudella pois tuon happaman näön kasvoiltasi. No? Joudupas nyt välehen!... Vai niin, sinä et tahdo? Eroammeko sitten näin pahassa sovussa? Sillä nyt minun täytyy lähteä, kello on yksitoista...