United States or Uruguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Viepä pilvi Pietulahan, Siellä vettä tarvitahan: Suot tulessa, maat tulessa, Kaikki kankahat tulessa, Kaikki kaivot kuivanehet, Lähtehet läkähtynehet; Siell' on lapset ristimättä, Kansa kaikki kastamatta, Pojanpoika puolitehty, Ei oo vielä vettä nähty.
IMMO (jatkaa). Laulaen ei synny sampo Itse Väinönkään uhalla, Eikä juoden ja tapellen, Vaikka Kaukokin kysyisi. Tarvitahan työn-urosta,
Maito koissa tarvitahan, ajan kaiken kaivatahan: koissa vuottavi emäntä katajainen rainta käessä. "Suvetar, valio vaimo, Etelätär, luonnon eukko!
Nyt taas sota suuri Jo alkavi juuri, Kuin lumesta muuri On valmisna. Nyt palloset tuiskaa, Ne tuiskaa ja luiskaa, Ja poikaset huiskaa Niin nopsana. Hei uljahat veikot! Nuo kömpelöt peikot, Nuo hölmöt ja heikot Kiin' ottakaa! Te säästäkö elkää Sen kuhnurin selkää, Ken sodassa pelkää, Se löylyn saa. Sill' into ja kunto, Ja tahto ja tunto, Ja rohkea luonto Tarvitahan, Kun puolesta valon.
Ei niin hyvää, ketä ei moitita, eikä niin pahaa, ketä ei kiitetä. 11. Ei pidä ennen hypätä, kuin oja tulee. 12. Ei saa siltoa sanoista, puita siihen tarvitahan. 13. Ei Turku tunnissa tehty. 14. Ei vesa kauas kannosta kasva. 15. Ennen rauta katkeaa, kuin miehen sana ratkeaa. 16. Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee. 17. Joka tyynellä makaa, se tuulella soutaa. 18.
Wäinämöisen kasvoissa kuvastuu liikutusta ja siihen sekaantunutta katkeruutta, koko hänen olennossaan ja asennossaan on vivahdus säälivää moitetta siitä, että hänen annetaan näin mennä, ettei kukaan seuraa häntä tuolle puolelle meren, vaikka valkama onkin venheitä täynnä: »Annapas ajan kulua, taas minua tarvitahan, kun ei kuuta, aurinkoa...»
Sotkamoss' on suuret kylät, siellä täyttyy tähkäpää. Kiannalla kilvan vielä pettuleipää pistetään. Täyttyvä on kerran tähkä koko kauniin Kainuunmaan. Kunpa täyttyis, kohta kaikki korven voima tarvitaan, tarvitahan päivän työlle vasten valtaa pimeyden. Kenpä tietää, ehkä toistuu tarut ajan entisen? Kenpä tietää, ehkä kerran Kajaanissa taistellaan, kun jo unta uupunutta nukkuu suuri Suomenmaa?
Frans parka ties vain heikot alkehet, Ja Mimmi tunsi tuskin kirjaimet. Siis täytyi heidän vasta vanhoillansa Kuin pikku lasten alkaa uudestansa, Ennenkuin Frans ol' ylioppilas, Hän ol' jo neljäkymmen-vuotias. Kuin Mimmi vihdoin oppi lukemahan Ja ompelemaan, niinkuin tarvitahan, Ken kerran aikoo tulla rouvaksi, Seitsemänneljättä tul' ijäksi. Ja kuin he tahtoi nuorra notkutella.
"Enpä anna Anniani, Liitä lempilintuani. Ei Anni ko'ista joua: Anni tarkoin tarvitahan Pesemässä pyöräpöyät, Lattiat lakasemassa; Tästä kulkevi kuningas, Vaeltavi linnan vanhin." "Anna mulle Anniasi, Liitä lempilintuasi!"
Ja näin minä laulaisin syyskuun kesän kuutamossa kulkiessani: Viivy, viimeinen iloni, kestäös, kesäni kaunis, jääös tänne tuonnemmaksi, talven pitkäksi pysähy, tääll' on paras ollaksesi, armas aikaellaksesi suuren Suomen sulona, kaiken maani mairehena. Täällä sua tarvitahan, kaihoisimmin kaivatahan, suurimmasta suositahan, lämpimimmin lemmitähän. Viivy, viimeinen iloni, kestäös, kesäni kaunis!