United States or Angola ? Vote for the TOP Country of the Week !
AINA. No vaarini, kun rakkautta vain Nuo pienet linnut lentäin laulavat; Miss ihmiset vaan toistaan vainoovat? KILPI. Sen vuoks' ett' ilkeät on ihmiset. AINA. Sen vuoksko heitä vihoin katselet? KILPI. Niin. AINA. Ei siis totta ole ensinkään; Ett' ihmisien, niinkuin itseään, Pitävi lähimmäistään rakastaa? KILPI. Kyll' oikein on. Mutt' toisen rakastaa Myös täytyy.
Heinäkuun viimeisinä päivinä läksimme Someroon päin, ja tällä matkalla kohtasi meitä alinomaa matkustajia; mutta minä olin aina ensimmäinen kysymään mistä he tulivat. Itse sanoin tulevani kolmannesta tai neljännestä pitäjästä, jotta en mitään hullua puhuisi, jos olisi ruvettu minua kuulustelemaan. Vihoin kautta läksimme Pusulan kornetin-puustellille.
Kaikk' olkoon sovittu, jos olla voi! On keihäs moinen, kertoo runoniekat, mi iskemänsä haavan parantaa voi kosketuksell' ystävällisellä. On ihmiskielelle se voima suotu; en vihoin tahdo sitä vastustaa. ANTONIO. Sua kiitän, toivoin, että ystävänä mua kohta koetella haluat ja tahtoani, sulle altista. Sua voinko, kuten soisin, hyödyttää? TASSO. Sa tarjoot, mitä toivoa vain voin.
Täysissä vihoin molemmat eläimet pehtaroitsivat toinen toisensa päällä kirkuen ja kiljahtaen; välisti koira, välisti mäyrä oli päällä, ensi-mainittu kyllä sai syviäkin raamuja pedon terävistä kynsistä, vaan väsymätön sotilas siitä ei huolinut, eikä hellittänyt toisen kurkusta vaan pinnisti sitä vielä pahemmin. Oli oiken kuoleman ja elämän sota.
Koko pitkän talven oli hän elänyt vihoin muun maailman kanssa, vihamieheksi muuttui pyydysmaiden päältä oman heimon mies, vihamieheksi oman heimon nainen, vihamiehiä olivat keskenään kaikki, jotka jalan neljän kulkevat. Mutta nyt olivat kaiken maailman eläjät ystäviksi tulleet eikä toinen toistaan pelännyt. Ei ollut metsämiehestäkään pelkoa eikä hänen pyydyksistään.
Ota sinä selvä sellaisista! Heitä nuo mietteet hiiteen ja pane takki päällesi, niin lähtään astumaan, kiirehti Pekka. En askeltakaan. Taidatpa olla oikein toimessasi. Etkö liene minullekin vihoin, vaan tunteehan "kampsukin" leikin. Ja yksinäsikö jäät tänne? Niin. Oletpa vähän joutavissa. Saanko viedä terveisiä, ettet tule? Vie vaan, en tule.
Mut kierot kielet kuiskivat kyitään, Ja jo erkani vihoin Nuo ylhät, loistavat puolisot. Nytpä päivällä, loistossa yksin Tuoll' ylpeilee hän, aurinko Sol, Min mahtavuutta Palvelee sekä hymneissä kiittää Kovat, onnesta korskeat ihmiset. Mutta öin Vait astuu taivaalla Luna, Tuo äiti-raukka, Kera orvoiksi jääneiden tähtilasten.
OLAI Oletko nähnyt? SAVOLAINEN On nähty ... on nukkuvan suusta sisään loikertelevan nähty. KAINULAINEN Ei ole hänen kanssaan hyvä vihoin olla, joskaan ei pakko ystävyksin elellä. Kuka meidät varjelee, jos hänet suututamme? RAJALAINEN Kyllä tämä uusi pappi ! SAVOLAINEN Parempi olla papin vihoissa kuin Panun.
MERTSI Katselee häntä pitkän aikaa vaijeten, ojentaa sitten liikutettuna molemmat kätensä: Anna minulle anteeksi, Heljä! Totta: me emme ole vihoin. Minulla oli rakkaus, sinulla merviläisyys, kohtalo ratkaisi meitä kumpaakaan kysymättä... Taas hiljaa kiihtyen: Yhden asian tahdon sinulle kuitenkin sanoa. Vetää hänet oviseinän rahille istumaan. Se on minua loukannut, se on minua kuohuttanut! Hiljaisen kiinteästi: Olen veeni, vaan tuskinpa minä olisin tässä tapauksessa ollut huonompi mervi kuin sinä tai kuka muu tahansa!
Jos, mylord, voisitte epäillä jotakuta varkaaksi... ehkäpä timantit olisivat vielä saman henkilön käsissä. Malttakaas, malttakaas! sanoi herttua. Ainoa kerta, jolloin olen käyttänyt noita koristeita, oli kuninkaan tanssipidoissa kahdeksan päivää takaperin Windsor'issa. Kreivinna de Winter, jonka kanssa olin vihoin, tuli sovinnoille noissa tanssipidoissa. Tuo sovinto oli kateellisen naisen kosto.