United States or Aruba ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt monta muiston helmeä, Joit' ennen unho synkeä Tai harhatieto tunsi vaan, On noussut valohonsa; On tosi noussut kunniaan, Sai varjot tuomionsa. Ja uudet aatesäkeneet On kansan tielle singonneet. Niin valaissut on historiaa. Ja nykyaikan' arvoisaa Mit' etsii, kaipaa Suomenmaa, Hän ensi mies on kohta,
Sukukunnat kulkee, taivaiset seuraavat Sallimustaan, kunis kaikki sulkee yö, unho, kuolema kuiluun mustaan. Mut mahti meill' on tuo kautta kuolonkin kuiluin iki: ken elonteill' on ijäistä pyrkinyt, päässyt liki, hän saa, mit' tahtoi, saa ijäisyyksien ihanuutta, mink' ottaa mahtoi hän hetkein kullasta kuolottuutta.
Sun hiuskaunot akhaijit Zeus heti suoria taistoon käskee kaikki; jo liet katulaajan kaatava Troian, eivät kauemmin nyt siit' ikivallat Olympon riitele, yht' ovat mieltä; jo heidät kaikki on Here kääntänyt puolelleen, tuho eessä on iliolaisten, säätämä Zeun. Tämä nyt pane mielees, että sit' ei vie unho, kun sult' uni pois, poven virkistyttäjä, häipyy."
Kannustaa jo orhiansa, aikoo syvyyteen jo syöstä, kuulee, haastaa Jumalansa niinkuin korven kolkon yöstä: »Ootko varma, ett' on mailla Manan unho mennehien, ettei ihmislasten lailla vihaa varjot vainajien?» Hurtta säpsähtää ja säikkyy. Tauonnut on myrskytuuli. Taivaan tähtitarhat väikkyy; hyinen hymyy Hurtan huuli: »Liian liekin jyrkkä rinne, ranta raisu Tuonen tiehen.
kuin sanat nuo nyt kuullen olin minä; ja kaikki rakkautein niin Häneen kääntyi, Beatricen että unho peitti multa. Tää siit' ei suuttunut, vaan hymyeli, niin että silmillänsä nauravilla sekoitti sielun yhteyden hän multa. Valoa monta, kirkkaampaa kuin Päivä, keräytyi meidän ympär' kiehkuraksi, kauniiksi nähdä, kauniimmaksi kuulla.
kuin sanat nuo nyt kuullen olin minä; ja kaikki rakkautein niin Häneen kääntyi, Beatricen että unho peitti multa. Tää siit' ei suuttunut, vaan hymyeli, niin että silmillänsä nauravilla sekoitti sielun yhteyden hän multa. Valoa monta, kirkkaampaa kuin Päivä, keräytyi meidän ympär' kiehkuraksi, kauniiksi nähdä, kauniimmaksi kuulla.
Kuin käsi, min mulle annat, Niin värjyvi jalkas pien'. Ei vuosia siitä lie nyt, Kun ruhtinaspari nyt näin, Min nimet jo unho on vienyt, Täss' seisoili haavepäin. Venezian lapset turhat Näki Pohjolan ankaran Ja lisäsi ruhtinasmurhat Tragediiassa Imatran. Miss' aallot valkoiset väikkyi Ja pärskyili kuohupäin, Jo hyökylaine se läikkyi, Elonlangat katkaisten näin.