United States or France ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuten lasten tai jalojen eläinten ympärillä. Se puuttuu meiltä barbaareilta." "Eikö teiltä muuta puutu?" "Meiltä puuttuu myöskin kohtalon sallima onni. "Suloinen kansaparkani! Me olemme sijoittuneet tänne vieraaseen maailmaan, jossa emme viihdy. Me olemme kuin korkeiden Alppien kukka Edelweiss, jonka myrskytuuli on kuljettanut laakson kuumaan hiekkaan. Me emme voi juurtua tänne.
Olavista tuntui niinkuin myrskytuuli olisi äkkiä kaatanut tiheän korven, niin että hän nyt näki yhdellä silmäyksellä sen paljastuneen sydämen, rotkot, sammaloituneet suolammet ja salaiset hetteensilmät. »Niin, niin ... kuka sen kaiken ymmärtää», lisäsi sairas melkein Olavin korvaan. »Mutta menkää nyt askareihinne, minä olen väsynyt ja haluan olla yksinäni.» Pojat nousivat ja läksivät.
Ja kuten myrskytuuli pyyhälsi Crangier minun ohitseni näyttämölle ja huusi jälleen: "Isä, isä!" Minä kuuntelin, kuuntelin jälleen: gramofoonin ääni gramofooni. Ja nopeammin kuin ajatus seisoin minä jälleen kulissien välissä ja näin Crangierin ... kohotetuin käsivarsin "takovan nauloja" nukkuvan äitinsä vuoteen ääressä.
Hihnaton varsa kiiti kuin myrskytuuli ulos järven jäälle, laukkasi niemen vartta ja sen nenän ympäritse ja kun oli kierroksen tehnyt, heitti tiukan mutkan ja kiisi jyrkimmästä kohti vaaran rinnettä ylös. Jo luuli ajaja tuhonsa tulleen ja viimeisen päivänsä valjenneen; kivet kipenöitsivät ja kaarna puista sinkoili.
Päivä loistaa kirkkahasti, Myrskytuuli raukee; Matka kuluu nopeasti, Satama jo aukee: Voitto saatu ihana, Kiitos Herran, kunnia! Samoin loppuu myrskysäinen Elonmatka kerran; Joka aalto vaahtopäinen Tyyntyy luona Herran: Pian aukee satama, Pian ollaan kotona! Siellä voitonseppelehet Odottavat meitä, Uskossa jos kärsinehet, Käyden Herran teitä, Täällä oomme matkalla, Ikävöiden kotia!
Sen lopussa puhaltaa vallan myrskytuuli. Harvoin on kirjallisuudessamme vaisto-elämää käsitelty näin kohtalokkaana, sokeana, näin naturalistisesti.
Näitä jättiläisen tuhan-hiukkoja olin minäkin, minä mitätön, menneitä muisteleva, nykyisiä kärsivä, tulevaisia aavistava tomun-kipinä. Minuakin ajeli myrskytuuli valtakunnan yhdeltä ääreltä toiselle. Monesti olisin voinut päästä ulkomaille, aina palasin rajalta, en saattanut jättää tätä maata.
Tietä tähän yksinäiseen paikkaan ei ollut muuta kuin yksinäisiä heinä- ja halkomiesten jälkiä, jotka sydänmaalla haaroiwat sinne tänne ja oliwat hywin eksyttäwiä. Kauhean kylmä myrskytuuli puhalsi rajusti ja lakkaamatta, mutta lunta ei kumminkaan wielä tullut.
"Kaikkein himojen raivoisin myrskytuuli riehui sydämmessäni. Minä kirosin valoa ja valo vei säteensä pois minun kelvottomista silmistäni sekä ruumiini että sieluni sulkeutui iankaikkiseen yöhön. "Luonnon myrskyt ovat lyhykäiset, niitä seuraa tyvenet, kirkkaat päivät. Ihmis-sydämmessä himojen myrskytuulet riehuvat kauan ja suovat vain hetkellisen levon.
Siellä oli hänen sieluansa kohdannut toisen kerran henkinen myrskytuuli, siellä oli hän löytänyt tien uuteen Jerusalemiin, Herran Siioniin, siellä oli hänestä tullut sisälähetyksen innokkaimpia työntekijöitä. Hänen muotonsa oli tullut vielä vakavammaksi, ja yksi lisäpoimu silmäin päälle jäi muistoksi tästä matkasta.