United States or Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pohjolan mies tuijotti eteensä, ja kun hän puhui uudelleen puhui hän kuivasti ja verkalleen, ikäänkuin hän selostaisi jotakin tai kuten joku, joka sanelee jotakin pöytäkirjaan: Harjottelimme edelleen, joka aamu harjottelin säännöllisesti Crangierin kera kahden kesken... Olin lopulta oppinut, miten voimme joutuisammin päästä eteenpäin. Asetin hänet rinnalleni, olkapäätäni vasten.
Hän tahtoi nousta jotakin ottamaan, mutta ei voinut, sillä jalat eivät häntä kannattaneet. Minulla ei ole voimia, sanoi hän uudestaan hädissään. Odottakaas, sanoin. Ja minä avasin oven ja huusin pukijaa. Tuokaa minun sampanjani, sanoin, ja odottaessani pitelin Crangierin kättä, joka vapisi kädessäni kuin pelästyneen linnun ruumis. Teidän on juotava lasi, sanoin minä: se antaa teille voimia.
Niin, vastasi Crangier, ja minun käteni sipaisi nopeasti hänen päänsä ylitse. Näyttämöllä puhuivat edelleen, salissa kuuntelivat edelleen, kuuntelivat yhä tarkkaavammin. Sang meni ulos ja Hannah jälleen sisään: Reippaasti, reippaasti, huusin hänen jälkeensä, hyvähuutojen kaikuessa. Nyt, nyt. Olin tarttunut Crangierin ranteeseen ja puristanut, kuten puristetaan kaulaa, joka tahdotaan tukehduttaa.
Tulkaa, tulkaa, huusi tirehtööri, ja iloissaan melkein juosten, sanoi hän nauraen: Niin, rakas ystävä, kumpa vain saisimme ensi kohtauksen väistetyksi. Toisen näytöksen ensi kohtaus oli Crangierin. Hän alottaa näytöksen hän on yksin, kun hän alottaa näytöksen. Oh, c'est beau tres cher c'est etrange. Me emme päässeet lävitse.
Minä nyökkäsin vain ja avasin rautaoven, jolle olin päässyt. Menin käytävään ja kolkutin Crangierin ovelle: Crangier, Crangier... Ei vastausta. Crangier, Crangier, huusin ja kolkutin jälleen eikä mies vastannut. Silloin menin sisään.
Katsoin omaa hymyäni peilistä, edelleen silitellessäni hänen tukkaansa: Niin, niin, sanoin edelleen sivellen hänen päätänsä, Crangierin sulkiessa silmänsä. Teidän kätenne helpottaa, sanoi hän: on kuin se toisi elämää.
Ja hän, juoksupoika, nypelöi edelleen kurjaa huopahattuaan, jonka lävitse kyllä voi nähdä, siitä olin varma, ja tirehtöri sanoi: Puhukaa nyt siis Crangierin kanssa, rakas ystävä. Hän osaa roolin. Ja tirehtöri meni, ja me, me toiset jäimme kahdenkesken ja minä kehotin ihmistä istumaan. Kyllä, herra. Missä? Maaseudulla. Missä maaseudulla? Seurueissa.
Hiljaa, toistin, ja hän meni. Näyttämöllä oli alettu puhua. Minä kuulin enkä kuullut niin, heidän äänensä salista minä kuulin. He rykivät, sanoi regissööri, enkä minä tiennyt, että olin ruvennut kävelemään lattiaa edestakaisin. He lakkaavat pian, vastasin enkä tiennyt, että olin jälleen siirtynyt toiseen paikkaan Crangierin luo sinne missä hän seisoi, rouva Sangin yhä puhuessa näyttämöllä.
He rykivät, sanoin minä. Niinkö? vastasi Crangier säpsähtäen, ja kasvoihini tuijottaen sanoi hän: Niin. Ja samana sekuntina kuin hän oli sen sanonut, sanoin minä itsekseni enkä kuullut mitään siitä mitä näyttämöllä oli ja tapahtui: Crangierin silmät näyttävät mielettömiltä. Hänen ajatuksensa häipyvät. Hänen silmänsä näyttävät mielettömiltä.
Esirippu oli ylhäällä, ja samassa, sekunnilleen samalla kertaa nousi salista sekava levottomuus joku ryki, joku yritti nauraa, mutta se ei päässyt ilmoille: he olivat nähneet Crangierin ja levottomuus oli asettunut. He ovat niitä, jotka ovat kuulleet, mitä sanoin skandinaavisesta käsityksestä, ajattelin. Ja Crangier käveli ja hän puhui ja hän *oli*... Hän oli Sangin poika, Elias.