United States or Cambodia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän puhui asiasta Heikille, ja tämä häntä onnellisena suuteli: »Armaani, sitähän juuri olen toivonutkin.» Ja niin hän puhui asiasta. »Entä nyt», sanoi rovasti vaimolleen, »sinne meni nyt tyttö typykkämme.» »Minusta se on liian aikaista», sanoi ruustinna päättävästi. »Ja entinen juoksupoika vielä!» »Luuletko sinä Amorin kelloa katsovan?»
Jommoinenkin kahina seurasi sisäpuolella, mutta ei mitään muuta. Minä koputin sentähden uudestaan. Vähäinen takkela poika, puoleksi juoksupoika, puoleksi kirjuri, joka oli kovasti hengästynyt, mutta katseli minua, niinkuin hän olisi ollut varma siitä, etten minä voisi laillisesti todistaa sitä, tuli näkyviin. "Onko Mr. Traddles kotona?" lausuin minä. "On, Sir, mutta hänellä on työtä".
Hän katseli taivaaseen päin jäykistyneillä vertyneillä silmillään. Hänen vieressään seisoivat huolestuneennäköinen polisi, katukauppias, postinkuljettaja, kauppapalvelija, vanha vaimo päivänvarjostin kädessä ja juoksupoika, tyhjä kori kainalossa.
Silloin vihdoin viimeinkin eräänä kolkkona syys-aamuna, kun tuskin näki kättäkään silmänsä edessä paksussa sumussa, pieni karja oli ahdattu läävään ja Wappu istui takan ääressä jäykkänä vilusta, silloin ilmautui se juoksupoika, jonka tuli viedä Wappua kotiin.
Lapsetkin kun pitää saada kouluun ja Rosa neulomaoppiin, joten hän ei niin pian tuntuvasti ansaitse. Selim on juoksupoika, hän syö itse tarkoin palkkansa ja kuluttaa meidän ansioista vaatteita. Kun vuosi tahi pari on kulunut niin Selim voi ansaita enemmän ja Rosa seisoo omilla jaloillaan. Niin sitten lakkaan minäkin rehkimästä ja rupean lepäämään. Ja Henna on terveempi.
Ja hän, juoksupoika, nypelöi edelleen kurjaa huopahattuaan, jonka lävitse kyllä voi nähdä, siitä olin varma, ja tirehtöri sanoi: Puhukaa nyt siis Crangierin kanssa, rakas ystävä. Hän osaa roolin. Ja tirehtöri meni, ja me, me toiset jäimme kahdenkesken ja minä kehotin ihmistä istumaan. Kyllä, herra. Missä? Maaseudulla. Missä maaseudulla? Seurueissa.
Ja hän ei tietenkään ole koskaan pelannut komediaa? huomautin. Tirehtööri nauroi. Oi, mutta saatte nyt hänet nähdä huomenna. Seuraavana päivänä aamupäivällä, kun saavuin tirehtöörin konttoriin, seisoi siellä oven pielessä nuori ihminen. Hän seisoi aivan oven pielessä. Luulin, että hän on jonkun kauppaliikkeen juoksupoika enkä pannut merkille muuta kuin että hän oli tavattoman laiha.
"Eiköhän mestari laskisi sitä pois!" "No, eipä juuri, onhan se sukkela juoksupoika ja kyllä siitä suutarikin tulee, kunhan nyt vähän vaurastuu." "Niin, vaan", sanoi mummo. "Mitä niin?" "Pelkään, että poika oppii juopoksi!" "Voi hän senkin tehdä, sillä ainapa se paha on tarttumassa, mutta nähkääs, muori hyvä, kyllä sitä voipi muuallakin juopoksi oppia."
Istuuduin lukemaan kirjeitä, kun tirehtööri tuli sisään. Juoksupoika, hän seisoi yhä siinä... Minä olin kääntynyt. Tuo *tuo* oli hra Crangier, *tuo* oli Elias. Juoksupoika oli Elias. Olin sanomaisillani jotakin mutta pysähdyin: raukka, kuinka pelästyneeltä hän näyttikään. Ei, niin pelästyneitä silmiä ja käsiä en ole nähnyt ikinäni... Hänkö on hra Crangier? sanoin minä vain.