United States or Austria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin täysin painavat on syymme, että, Vaikk' oisit Caesarinkin oma poika, Sa tyytyisit. ANTONIUS. En muuta vaadikaan; Ja pyydän nyt vaan että ruumiin viedä Torille saan, ja puhe-istuimelta Saan ystävänä hautapuheen pitää. BRUTUS. Sen saat, Antonius. CASSIUS. Brutus, sana kuule! Arvaatko minkä kiihkon puheellansa Hän saattaa nostaa kansassa?
Se antoi rintahan rauhaa, se uskoa unehen loi Jos muistat vielä sen virren, nyt laula, laula se oi! Hyi, kuinka sa impeni hymysit noin ihan keskellä kerrontaas, kun untes jo kentillä karkeloin hyi, miksi sä hymysit taas? Vai arvaatko impeni armainen, sa mille nyt nauroit, mille? Sa nauroit umpuille nuoruuden, elos haaveille hienoimmille. Se hymy se herjasi hennointas, se pyhintäs anteheks pyys.
Mutta arvaatko sinä, Jaakko, millä Viulu-Mikko äitini mielen sai kääntymään noin äkkipäätä?» »En, sitä itsekin ihmettelin, mutta kyllä kai siitä vielä selko tulee.» »Kysyä ei uskalla » »Ei suinkaan enkä siitä välitäkkään, kun tytön vain saan; mutta enpä ole oikein varma, ennenkuin kuulutuksessa ollaan.» Näin tuumaten Jaakko meni ohjaamaan nuorta toveriaan talon töihin.
Arvaatko sinä keneltä se on... No-oo? Ka Sohvilta! Ka keneltäkäs se muulta. Mutta nyt tulee Luukkaan olemuksessa yksi suuri sekasorto... Sillä nämä vellit ja viinat ja vehnäset eivät sovi yhteen, ne eivät ennusta hyvää säätä. Tuohan se Sohvi aina Luukkaalle... Onko se kystä vehnästä? Niin... Sohvin vehnänen se on vehnästä.
Olkaa hyvä ja yhdistäkää Hovingin kanssa. Kiitos! Hyvä. Arvaatko, kuka minä olen? Vai niin, vai tunsit sinä heti äänestä. Kuule, Alma hyvä, onko veljesi kotona? Mitäkö minä hänestä? Niin, minä aijoin pyytää teitä molempia tänne, kun minulla on niin ikävä. Mitä sanot? Kyllä, kyllä Aksel on kotona, mutta hän istuu ja kirjoittaa. Ei hänellä ole aikaa minun kanssani. Ja kohta hän menee pois.
Jopa onnistuikin Matin saada Hintti puhutellakseen kahden kesken. Arvaatko, millä asialla minä taas olen? kysyi Matti. Etkö liene ajan hauskaksi kylässä, niinkuin muutkin, sanoi Hintti. Ei minusta kylän käynti niin haluista ole, kun kylässä onkin aina, ja kun tämä talvirengin toimi loppuu, niin sitten, jos sattuu, vielä useammassakin kylässä ... vaan muuta sitä oli, etköhän arvaisi?
Miks ylipäätään tarvitsisit isää? Pian ehkä kuolee he niin ajoissa on katsottava joku, joka kilvan eläisi kanssamme! Sä ehkä jonkun jo tiedätkin? SITTAH. Hänt' älä punastuta! SALADIN. Sep' aikeeni juur' olikin. Niin kauniiks käy punastuissaan rumakin kuink' ei siis kaunis siitä kaunistuisi vain? Mä tänne olen isäs Nathanin ja erään erään toisen tilannut. Arvaatko kenen? Tänne, Sittah!
Hetken heidän äänetönnä Oltuansa lausui Dmitri: "Wolmar, haukkani jos säästin Hengissä ei kyyhkys' oisi." "Tosin totta, kallis veljein," Wolmar vastasi, "tok' oisin Huolinunna, jos se multa Oisi tullut ryöstetyksi." Hengetöntä haukkaa Dmitri Näyttäen nyt lausui siihen: "Tämän uhrin riemullesi, Wolmar, arvaatko sen hintaa?"
Kaunis on yön tähti Ganges-virran pinnalla; katso, hän väräjävi ylkänsä rinnalla, iho eebenpuusta, hampahat valkean, pyhän norsun luusta. Intia: »Arvaatko, armas, mikä mieli on matkamme? Tiedätkö, mitä kohti kotitietä jatkamme?» Ninive: »Tiedä en, oma kulta, oikeata, väärää. Kuinka siis muistaisin matkamme määrää?» Intia: »Entä jos eksymme elontiellä, kukkani? Entä jos raukeat erämaahan, rukkani?»
Minä olen kovin iloinen siitä, että jollakin tavoin saatan edistää meidän Liisun onnea. Sisar parkani menee varsin kalpeaksi joka kerta, kun äiti Jussilasta puhuu, ja harmipa olisikin, jos kaunis, hyvä sisareni työnnettäisiin tuolle vanhalle kaljupäälle. Mutta arvaatko sinä, Jaakko, millä tuo Viulu-Mikko äitini mielen sai kääntymään noin äkkipäätä?"