United States or Morocco ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän on hyvin omituinen rouva; minun on täytynyt luvata vielä tänä iltana viedä ompelukseni hänelle, ja jos minä en pidä sanaani, ei hän enää koskaan anna minulle työtä". "Kun olisit ottanut tuon rikkaan Nathanin, niin et enää koskaan olisi tarvinnut ommella", huusi hänen isänsä.
Miks ylipäätään tarvitsisit isää? Pian ehkä kuolee he niin ajoissa on katsottava joku, joka kilvan eläisi kanssamme! Sä ehkä jonkun jo tiedätkin? SITTAH. Hänt' älä punastuta! SALADIN. Sep' aikeeni juur' olikin. Niin kauniiks käy punastuissaan rumakin kuink' ei siis kaunis siitä kaunistuisi vain? Mä tänne olen isäs Nathanin ja erään erään toisen tilannut. Arvaatko kenen? Tänne, Sittah!
Palmupuisto Nathanin talon edustalla, RISTIRITARI käyskelee edestakaisin. RISTIRITARI. En taloon lähde, kerta kaikkiaan. Mies kyllä vielä näyttäytyy! Niin pian, niin kernaast' ennen minut huomattiin! Kai kokea saan vielä, että pyytää hän päästä käynneistäni tiheistä talonsa eessä? Hm! Mut oonpa totta ma vihoissani. Näin mi saikaan minut hänelle katkeraks?
Ei ole kulunut vielä enempää kuin eräitä tunteja siitä, kun kävit meiltä neuvoa kysymässä, josko Veilchen Rahelin naisit, jonka kautta tulisit rikkaaksi mieheksi, ja me olemme molemmat yllyttäneet sinua sitä tekemään. Sentähden voin minä nytkin vaan sanoa: mene ja nai rikkaan Nathanin tytär ja tule rikkaaksi mieheksi!"
SALADIN. Unelmas se valveill' unelmoitu kerrohan! RISTIRITARI. Tytöstä Nathanin oot kuullut, herra. Min hyvää hälle tein, tein koska tein. En kiitost' alentunut niittämään, kun sit' en kylvänytkään, enk' ees nähdä sen koommin tyttöä mä halunnut. Ol' isä matkoilla; hän palaa, kuulee, hän etsii minut. Kiittää, toivoo, että mua tyttärensä miellyttäisi; puhuu toiveista, vastaisuudest' iloisesta.
Ei juutalaiseksi sua kääntymään hän ensin vaatine? RISTIRITARI. Ken ties! SALADIN. Ken tieskö? Ken tuntee paremmin tään Nathanin . RISTIRITARI. Ei taikausko, missä kasvaneet me oomme, valtaa meihin menetä, vaikk' opimme sen tuntemaan. Ei vapaat kaikk' ole, jotka ivaa kahleitaan. SALADIN. Se sana sattui! Mutta Nathan sentään kai Nathan
SITTAH. Lapsi! RECHA. Ja nimeen Jumalan, jok' anomusta lie monta kuullut siinä, ihmeitä monia tehnyt, vannotti hän mua, totisin säälin katsein vannotti, ett' armahtaisin toki itseäni! Tai anteeks soisin hälle ainakin, ett' täytyy hänen mulle ilmaista, mik' oikeus hänen kirkollaan on minuun. RECHA. Ma laps oon kristittyjen, kastettu; en tytär Nathanin, oh Herra, Herra, mun isäni hän ei!
Nathanin talon palmustoon päin avoin etehinen, kuten I,1:ssä. Esille levitettynä osa tavaroita sekä kalleuksia, joista siellä on puhuttu. NATHAN ja DAJA. DAJA. Kuink' ihanaa! Niin valiota kaikki! Oh kaiken tään te yksin antaa voitte. Hopeakangas kultareunainen tuo miss' on kudottu? Kuin kalliskin? Hääpuku vasta tulis siitä vaikka kuningatarten ylle! NATHAN. Miksi juuri hääpuku?
Huone Nathanin talossa. RECHA ja DAJA. RECHA. Mitenkä, Daja, sanoi isäni? Ett' odottaa saan joka hetki häntä? Voi siitä luulla, että ilmestyy hän tuokiossa eikö niin? Mut ohi kuink' on jo monta hetkeä! Ah niin, ken mennehiä muistelee? Nyt elää ma tahdon hetkeä vain seuraavaa. Kai saapuu vihdoin se, mi hänet tuo. DAJA. Kirottu viesti sulttaanin!
Sanokaas: Siis mistä johtui, että niin suin-päin te pakoon puikitte ja istumaan jätitte meidät? ettekä nyt palaa mukana Nathanin? Niin vähänkö vaikutti Recha teihin? Vai niin paljon? Niin paljon, paljon! Näytättehän mulle hätäisen, ansaan jääneen lintupolon! Vain oitis mulle rakkautenne häneen, lempenne mieletön, nyt myöntäkää, niin jotain sanon teille... RISTIRITARI. Mieletön?