United States or Malawi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se antoi rintahan rauhaa, se uskoa unehen loi Jos muistat vielä sen virren, nyt laula, laula se oi! Hyi, kuinka sa impeni hymysit noin ihan keskellä kerrontaas, kun untes jo kentillä karkeloin hyi, miksi sä hymysit taas? Vai arvaatko impeni armainen, sa mille nyt nauroit, mille? Sa nauroit umpuille nuoruuden, elos haaveille hienoimmille. Se hymy se herjasi hennointas, se pyhintäs anteheks pyys.
Teidän kämmenitse karkeloin Kohti sulhoni sydäntä; Nyt pesää uneksin uutta Eikö totta, mun omani? ILMARI. Sen sulle rakensi seppo Kuusen kukkalatvan alle Yöpesäksi, työpesäksi, Toivon kukkien kodiksi, Laululintujen taloksi, Suomen linnaksi lujaksi, Jossa kuulut kukkuavat Takatalvenkin uhalla.
Tokko muistaa nuoruus-untaan, näkee monen heljän kuvan silmäkalvoon sokeahan tähti-yössä kuvastuvan.... Hyhmä hiipii kannon päähän, maat ja vedet riittyy jäähän, sentään leijaa keijut hempeet vanhan soittoniekan yllä sulattaen mielen vahan unikuvain hyväilyllä.... Karkeloin käy kuvat lempeet.
En osannut täällä mä käydä sun kanssasi karkeloin, mut tule ja Tuonelan mailla opas ehkä mä olla voin: Näät siellä tunnen ma kaikki, puut, pensaat ja polut jo nyt. Siell' olenhan niin monta kertaa sun tähtesi kävellyt. Minust' oli kuin olisi soudettu me kirkasta järven pintaa ja aurinko aaltoja lämmittänyt ja rantakallion rintaa.