Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Meni veikko nostamahan: "Nouse poies Anni sikko, Anni sikko, aino neito, Nouse nuorra kuolemasta, Verevänä vieremästä, Kaunisna katoamasta!" Anni saattavi sanoa: "Enp' on nouse, veikko rukka! Enp' on nouse, enkä huoli; Virhu olit virkannalta, Karhu olit karjunnalta, Susi suusi auonnalta."
Koton' äiti askaroi, Sisko istuu ommellen, Veikko riistaa ajelee, Itse, käsi poskellain, Istun täällä, haaveksin. Oi, miss' oot sa, armahin, Jot' en nähnyt, tunne en, Jota kaipaan, varron vaan? Muisto.
AHMA: On lihoa salossa Suomen. HUKKA: Entäs verta? ILVES: Kiitos veikko! Kettu hulluja horisee. KETTU: Mutta myöskin ihmisiä. Ne ovat hävitettävät, jos mieli levossa meidän hallita saloja Suomen. K
"Voi Heikki Seppä Heikki Seppä'" sanoi lakintekijä ja hänen puheensa loppui syvään huokaukseen, melkein ohkaukseen. "No mikäs nyt hätänä?" kysyi hänen ystävänsä. "Mikäs se sinua nyt taas tuskauttelee? "Aavistuttaapa minua melkein, veikko kultaseni, Heikki Seppä, että se roisto pakeni senvuoksi kun pelkäsi sinua, eikä minua!" "Mitä vielä!" vastasi seppä.
Kaarlo varsin vastoavi, Mies paha pakaelevi: "Verell' on vesi meressä, Rannat Ruotsin raatoloita!" Jo on Kaarlo kahlehessa, Sinisorkka silmuksessa: "Venäläinen, veikko kulta! Jätä vielä heikko henki; Enmä toiste tulle'kana, Vasta saane'kaan verolle."
Jos meissä Luojaan luottamus Ja urhotöihin uskallus On juurtunut, niin tulkoot vaan, Ken tohtii, ilkkumaan. Oi, kuullos, veikko! Kuulethan Kuin korpi kumajaa. Sen ääntä ihannellahan Miel' aina halajaa...... Siell' uhkuu kosket kohisten, Ja metsä kertoo humisten Säveltä kehtolauluni. Mun synnyinseutuni! Tään seudun e'estä rakkahan Mit' antaa soisinkaan? Oi, henkenipä varmahan!
Kasvoin mie ison koissa, Veikon kaunon kartanossa, Iso ei kieltänyt oritta, Veikko kirjakorjoansa; Ori vieri väkkäränä, Korja mustina kerinä. Naitihin minä talohon, Yli kynnyksen kylähän. Viikon viivyin, kauan kasvoin, Vuotin kutsua ko'ista; Katsoin pääni kallellehen, Suuret silmät soikiaksi, Juoksevan ison orosen. Kolajavan veikon korjan Ei juossut ison oronen, Ei kolannut veikon korja.
Näytti niinkuin päättänyt hän oisi Ei vaan päivän matkan, mutta myöskin Elämänsä pitkän vaelluksen; Vaivalla hän kohden tulevaista Nosti silmänsä ja lausui: "Vieras, Veikko, naapuri, sä, jonka silmää Kuolon varjo sokaissut ei ole, Niinkuin minun, sano, näitkö näillä Seuduin vaimoa sä; ruhtinamme Talon suloista ja lempeätä, Oi, vaan onnetonta puolisota?
Veikko, merten yli purjehdit, Niagaraan dollar-muodit murhaa, kullan sointu, jolla sammutit henkes hehkun muun, on turhaa, turhaa... Lienet hartiakas, suuri mies, kunnon orja mammonankin siellä, otsas hiessä leipäs saat kenties taikka taivaltanet vilpin tiellä. Syntynyt et konnaks »splendidiksi», heitä »trustit», heitä »bussines», sinusta ei lännen lurjuksiksi, Suomi luottavi sun palauksees.
Sanansa lyhyet, asenteensa laiskat hymyhyn kiersi hiukan huuliani. Ma sitten virkoin: »Enää en, Belacqua, sua surkuttele. Mutta lausu, täällä miks istut? Seuraa odotatko? Taikka sun vanha laiskuutesi langettiko?» Hän mulle: »Veikko, ylöspäin miks nousta? Ei päästäis sentään puhdistuksen piinaan mua Luojan enkeli, mi portill' istuu.
Päivän Sana
Muut Etsivät