Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Mut jos sun sanas äsken totta vannoi, syy virka, miksi sanoin ynnä silmin ilmoitat, että olen sulle kallis.» Ma hälle: »Syy on sulolaulujenne; mikäli kielenkäyttö uus tää kestää, ne kalliiks tekee teidän musteennekin.» »Ah veikko», virkkoi hän, »tuo, jonka sulle osoitan sormellain» hän näytti yhtä »parempi seppä oli äidinkielen.
»Ma vaimosta viis, ma lapsista viis, voin uhrata rakkaimmanki; jos on nälkä, he käykööt mieroa siis, oi, keisari, keisari vanki! »Sua, veikko, nyt mä vannotan: Jos murtaa mun tää vaiva, vie kanssasi ruumiini Ranskahan, sa hautani Ranskaan kaiva. »Tää kunniaristi rinnallein sa laske arkkuun myötä ja paina pyssy vierehein ja miekka vyölle vyötä.
Yksi joki mettä juoksi, Toinen simoa siretti, Kolmansi olon punaisen. Tuli veikko vierahaksi, Siskoni käviämeksi; Juotin mettä veikolleni, Siskolle simoa juotin, Itse join olon punaisen. Vein mä veikkoni hevosen Tarhapeltojen perille, Siltapeltojen sivulle. Hävisi veikkoni hevonen Lehmitarhani takoa, Sinipellon pientarelta. Laitin rengit etsimähän Eipä rengit löytänynnä, Rengit etsi kirvesvartta.
Kuin puro sulattaen vuoren lunta Niin äänetönnä hiipii alankohon, Niin hiipii veikko kuolinkammiohon, Hän ettei ryöstäis elon viime unta. Tääll' löytää murheellinen lohdutusta, On luonto kesän nähnyt pilvettyvän, Ja riemun jäätyvän ja kellertyvän; Ja kuulee valittaen valitusta. Hosianna! Laita korkeiksi portit ja laajoiksi ukset Sido vihreät köynnökset muureihin!
Mut Långström, iloinen veikko, Hän huudahti nauraen: "Mä leikissä myös olen myötä, Mut sitä te muistakaat: Nuo otukset suuret ne potkii, Ja koivet on voimakkaat." Jo nukkui levossa Tsaari, Mut äkkiä heräjää, Kun ulkona huudot kaikuu Ja asehet helähtää. Nuo metsien hurjat sissit Ovat tulleet peitossa yön Nyt Tsaarin he vangita tahtoo, Nyt alkavat verityön.
Valaiseva Päivärinnan suhteelle Runebergiin on hänen oma nimenomainen tiedon-antonsa kertomuksessa Elämäni, miten suurella ihastuksella hän jo varhain tutustui tämän runoelmiin Hauta Perhossa ja Pilven veikko suomenkielisinä käännöksinä. Niitä on seurannut sitten Saarijärven Paavo j.n.e.
Sa sanot: 'Ilman nään ja nään ma tulen ja veen ja maankin, kaikin yhtymineen, häviävän ja kestävän vain hetken. Ja sentään nääkin seikat luodut ovat. Siis jos on totta, mitä sulle sanoin, tuholta niiden turvass' olla pitäis. Ah veikko, Enkelit ja seutu kirkas, miss' olet nyt, vain voidaan luomiks virkkaa olennon täydellisen niinkuin ovat.
Impi itki sillan päässä, Laajan laiturin nenässä; Käänti silmänsä selälle, Loi silmänsä loitommaksi, Näki purren purjehtivan, Tervalaian laiehtivan, Toivoi veikkonsa tulevan, Emon lapsen laiehtivan; Ei tuo veikko tullutkana, Emon lapsi laiehtinna; Tuli ennen tuntematon, Vieras outo oppimaton. "Näitkö vieras veikkoani Selällä meren sinisen?"
Päivän Sana
Muut Etsivät