Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Hyvää, nähkääs, Ma toivon huomisesta; silloin meitä Pikemmin voittorikas elo vartoo Kuin kuolema ja kunnia. Pois pöytään, Ja viiniin hukuttakaa huolet! Tulkaa. Kolmas kohtaus. Seutu sama. Hovilinnan edusta. 1 SOTAMIES. Hyv' yötä, veikko! Huomenna on päivä. 2 SOTAMIES. Ja silloin nähdään, kuinka käy. Hyv' yötä! Kadulla etkö kuullut mitään kummaa? 1 SOTAMIES. En. Mitä? 2 SOTAMIES. Juorua kai vain.
Käy suusta suuhun siellä nyt kumma kuiskina: "Oi, ällös, veikko, sisko, sä hengen yöhön jää, Vaan valost', ihanteista uutt' etsi elämää!" Noin salomailla huuto nyt suuri huminoi. Noin kaikuu Karjalassa, noin Pohjanmaalla soi. Myös Auran rantamilta se huuto kohouu, Ja samaa Savo huutaa ja kaikki Suomi muu.
"'Oikeassa olet, veikko Bolly', vastasi hän, 'olen hyvin kiitollinen teille, toverit, avustanne'. Samalla hän puristi minua kädestä niin rajusti, että luulin luitten taittuvan, ja minulla oli täysi työ salata tuskaani, jota hänen harras tervehdyksensä minulle tuotti. "'Hellitä, velikulta, en minä ole rautamies', täytyi minun hänen sydämelliseen tervehdykseensä huudahtaa.
Tuohon riisun hääpukuni, Tuonne liinat, silkit, kullat! Kuin kala vetehen vierin Siellä jäähtyvät suruni. Riisuu kuumeisesti yltään, viskoen pukunsa minkä minnekin. Istuu rantakivelle. Ethän pyytäne, isoni, Tästä järvestä kaloja! Ethän noutane, emoni, Täältä vettä taikinaan! Et, veikko, sota-orille Juottane vesiä näitä! Elköhöt sukuni siskot Peskö pyykkiä ikinä Tämän lahden laiturilta!
Virkkaisinko veikolleni, veikko kohta naisellensa, veikon nainen naapurihin, naapuri koko kylälle. Tahi jos virkan vierahalle, mainitsen kylän Matille, vieras sen viieksi panevi, kylän Matti kymmeneksi. Niin kellen sanon sanani, haastan mielihauteheni, ett'ei muut muretta saisi, miero mieltä arvoaisi?
Se oli oikealta puolelta tuleva pieni poika. Samassa kuului taas askeleet. Se oli maanmies eukkoinensa ja tyttärinensä, mutta ne tulivat vasemmalta. Nauraen sanoi hovineuvos: "näethän nyt, veikko, että minulla ei ole naimaonnea, sillä tuo kaunis tyttö ei tullutkaan oikealta. Ystävänsä ei vielä ennättänyt vastata, kuin jo nuori rouvasihminen tulla sipsutti oikealta.
Tahtoi meri taideniekaks tulla, lepäs tyynnä, peilipintaisena, kajasteli kaikki ilman kaaret, rannan raidat, suvi-illan ihmeet; kysyi vanhemmalta veljeltänsä taivahalta: »Oonko taideniekka?» Päätään pudistaen veikko virkkoi: »Viel' ei riitä, viel' et taideniekka.»
Sanansa lyhyet, asenteensa laiskat hymyhyn kiersi hiukan huuliani. Ma sitten virkoin: »Enää en, Belacqua, sua surkuttele. Mutta lausu, täällä miks istut? Seuraa odotatko? Taikka sun vanha laiskuutesi langettiko?» Hän mulle: »Veikko, ylöspäin miks nousta? Ei päästäis sentään puhdistuksen piinaan mua Luojan enkeli, mi portill' istuu.
Johannes meni ja tapasi Muttilan ruokasalissa. Tämä istui leveästi pöydän ääressä, joka oli katettu kolmelle henkilölle. Nähdessään Johanneksen tulevan hän päästi pari hilpeätä intiaanihuutoa ja riensi häntä meluisasti tervehtimään. Hei! Hei! Vanha veikko! huusi hän. Näkeehän vielä sinuakin. Kuinka voit? Täällä sinä elät? Mikä sattumus, että tapasimme! Oletko jo kauan ollut Köpenhaminassa?
Luonnoss' ei tahraa, sen vain sydän tuo, Ei rumaa muu kuin minkä häijyys luo. Hyve on kaunis; pahe kaunisteltu Vain tyhjä arkku, päältä kirjaeltu. 1:NEN OIKEUDENPALVELIJA. Mies hulluilee: pois matkaan! Tulkaa, herra. ANTONIO. Mukaanne tulen. VIOLA. Niin sanat hältä virtaa kiihkeinä, Ett' itseensä hän uskoo; niin en minä. Toteudu luulo, että minua Pitävät, kallis veikko, sinuna!
Päivän Sana
Muut Etsivät