Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Veikko penkillä venyvi, Syli syttä hartioilla, Vaaksa muulla vartalolla, Kyynärä kyentä päässä, Kortteli kovaa nokea. Kysyi veikko vierahalta: "Mistä vieras veen takoa?" "Minä vanhin sikkojasi, Ensimmäinen emosi lapsi." Kun löyät emosi vanhan Läävähän läkähtynehen, Kuollehen kupo sylihin. Itke, itke meiän neito! Kun itket, hyvinki itke.
"Jo tuon näen kyselemättä, arvoan anelematta: toit käkösen tullessasi, sinisotkan suojassasi, vihannimman virven latvan vihannasta virviköstä, tuorehimman tuomen lehvän tuorehesta tuomikosta." Olipa lapsi lattialla. Lausui lapsi lattialta: "Voi veikko, mitä vetelet! Tervaskannon kauneutta, tervapuolikon pituutta, kerinkannan korkeutta! "Kutti, kutti, sulho rukka!
Vaan roistoin, kerjäläisten kanssa Saat kurja piillä loukoissansa; Jos anteeks' saatkin taivahassa, Kirottu oot toki maalimassa. MARTTA. Rukoile armoa Jumalan! Häväisemästä lakkaa! VALENTIINI. Jos ruhjoa ruumiis haurahan Ma voisin, porttolan akka! Niin silloin mulla varma toivo oisi, Ett' anteeks taivas syntini soisi. MARGAREETA. Voi veikko! tuskaa helvetin! VALENTIINI. Ei talttune se kyynelin!
KAARLO. Oi veikko! ikävä kyllä sanoa suora totuus niin hyvälle ystävälle kuin sinä olet, mutta sinun kaltaiset niin kutsutut "kohtuulliset", nämä ne juuri ovat kaikkein pahimmat raittiusasian viholliset sen kohtuullisen nimen tähden.
Hän tämän tunsi Kustaan sodast' asti; nyt ukon käsi liikkui kankeasti, se pärrytykseen tuskin taipuikaan; hän paraateissa harvoin nähtiin myötä, vaan aina, missä tehtiin verityötä. Näin kenraal' loihe hälle lausumaan: "Jo etkö, veikko, ole kyllästynnä, tääll' eikö löydy miestä nuorempaa? Täss' olet kaiken päivää köykistynnä, et liikkumaan nyt palikoitas saa."
Ma oon kuin lapsi, metsään nukkunut, mi hämyn tullen herää huudahtain, mut pois on veikko, sisko hukkunut ja huutohonsa vastaa kaiku vain. Ei tiedä koito hän, mik' aika on, ei tiedä miss' on koti, kussa tie. Käy teitä kyllä kautta hongikon, kun tietäis vaan, mi äidin luokse vie.
Lyhyt laki, oisi kohta ollut käsi turta, lysmynyt jo jalka, laahannehet maata valkohapset; yksin seisoi vanhus, korkeuteen silmän loi, kuin sinne katsoo silmä, kons' on maassa kaikki yötä synkkää. Kiitos olkoon! Silloin apu joutui; hän, tuo tullut, mistä metsän tuuli, Pilven veikko, lentäen kuin leimaus, heihin iski, sorti sortajamme.
Siihen aikaan olivat myös luettavanani Runeberg'in »Hauta Perhossa» ja »Pilven veikko». Minä luin ja luin niitä, mutta en ymmärtänyt. Minä sain niin halvan käsityksen ensimmältä niistä, että ajattelin: »kaikkia sitä painetaan!»
Kyttä jousensa viritti, Sihtas, tähtäs laukaisi: Siihen sorsanpojat sortui. Sopikatte, sorsanpojat! Kättä anna, veikko! NUORI JOUKO. Tässä. Tietäisit mitä minussa Herätti kytevä kevät: Kaksi kiihkoista halua Talven kaiken hautunutta Niinkuin koski kohvan alla: Raju rakkaus on toinen, Taudin kuumeisen tapainen; Toisen on nimi musta mieli, Rakkauden synkkä varjo.
Läksi sikko etsimähän Olutveellä otraisella, Kakraisella kannikalla, Leivällä rukehisella. Etsi pientä vellyttänsä, Kullaista omenuttansa. "Missäpä olet veikko rukka? Tule pois veikko rukka!" "Enpä pääse sikko rukka: Pilvet päätäni pitävät, Hattarat hivuksiani, Vipu toista jalkoani; Päästä päätä Päivän poika, Silmiä hyvä sikiä, Silmät tähtiä lukevi, Sääret honkia hosuvi."
Päivän Sana
Muut Etsivät