Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Yli paperikoppain ja laatikkoin Pyhän Yrjänän lailla taistella koin, Lohikäärmeelle rintani alttiiks soin, Kritiikille kammotullen. Mut runomailmaani aukenevaan Teit tyynet tarkastusretkes vaan, Ja sa niin olit rakkahin mullen. Sa vanha veikko, sa taidollas Mun johdit tolalle mäistä, Kävit uljaasti kiinni, suistaissas Runohenkeä itsepäistä! Oi, kiitos vieläkin hautahas Sun ystäväsiteistäs näistä!
Jokin tuuli kodistani tullee, taivaan pilvi taitaa veljen' olla, lunta vain yön jaloilla ma lienen, jonka pois hän polkee tupaan tullen, jaloilt' yön ei sulanutkaan lumi, tuulen kansa' ei vierryt Pilven veikko, poika jäi ja nuorukaiseks nousi. Ensi vuotensa hän juoksi jouten, toisna vuonna kaskea jo kaatoi, eikä vierryt kesä neljäs vielä, kun jo karhun tappoi, karjan surman.
Sitten leikkivät lapset luikaten ja naureskellen lammen rannalla ja tyttö näkyi olevan hyvillään oikeastaan siitä, että veikko aina paremmin viskasi ja oli siitä riemuissaan sekä tuli aivan kiihkoiseksi; näkyipä tyttö oikein tahallaan tekeyvän taitamattomammaksi kuin olikaan, sillä hänen kivensä ne melkein aina pudota pukahtivat suoraan veteen heti ensi heitosta, ja siitäkös sitten naurua kesti!
LAMPINEN. Kuin vanha on hän? KILPI. Seitsentoista vuotta. LAMPINEN. Tekisit taaskin uuden tyhmyyden. KILPI. Kuin niin? LAMPINEN. Niin, sinun täytyy tässäkin Myös olla varoillas, kun neitonen On seitsentoista vuotta vanha vain. Maailma ulottuupi metsäänkin. Ohoh, ken tohtis tulla tupahain! LAMPINEN. No, no, sä veikko, älä suutu noin!
Veli kulta, veikko kulta,
Liike, jonka toimitusjohtaja katsoo parhaaksi livistää tiehensä, ei ole koskaan mikään kunnon liike. Hänellä ei ollut oikeastaan koskaan ollut hyvä silmä karannutta lankoaan Veikko Kivimäkeä kohtaan, vaikka hän tosin oli pitänyt tätä taloudellisesti vakavaraisena.
PHILOTUS. No, päivää, veikot! LUCULLUKSEN PALVELIJA. Terve, rakas veikko! Mit' ollee kello? PHILOTUS. Kohta yhdeksän. LUCULLUKSEN PALVELIJA. Niin paljo? PHILOTUS. Herraa onko nähty? LUCULLUKSEN PALVELIJA. Ei. PHILOTUS. Vai ei; jo seitsemältä ennen loisti. LUCULLUKSEN PALVELIJA. Niin, nyt on päivät käyneet lyhemmiksi. Tuhlaajan rata on kuin auringon, Mut samoin se ei uusi.
Surun lievitys ja riemun riemu, Isä, puoliso ja veikko, varjo, Hänen kanssaan sulta kaikk' on mennyt, Kaikk' on mennyt, ei oo mitään jäänyt."
Tuli veikko vierahaksi, Siskoni käviämeksi; Vein mä veikkoni hevosen Tallihin tasalakehen, Kannon kauroja etehen. Syötin sitte vierahia Kahella kananmunalla, Kaheksalla kakkaralla, Yheksällä voipytyllä, Kymmenellä kyrsäsellä. Katoi veikkoni hevonen Tallista tasalaesta.
Hyvätkö vai pahat? LODOVICO. Sen näette, kun meitä koittelette. JAGO. Signor Lodovico? LODOVICO. Niin. JAGO. Ma pyydän anteeks. Täss' ompi Cassio, rosvoin haavaamana. GRATIANO. Cassio? Kuin? JAGO. Kuink' on sun laitas, veikko? CASSIO. Mun poikki jalkan' on. JAGO. Heresta auta! Hoi, tulta, hoi! Sen paidallani sidon. BIANCA. Mit' ompi täällä? Ken se täällä huusi? JAGO. Ken täällä huusi?
Päivän Sana
Muut Etsivät