United States or Bhutan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eip' on mennyt Inkerelle, Illat pitkät Inkerellä, Illat pitkät ja ikävät, Päivät vieläki pitemmät. Emo käski Perä-virolle, Perä-virolla käyäksensä, Viron leivän syöäksensä, Viron vettä juoaksensa. Ei mennyt Perä-virolle, Viron vettä soutamahan, Saarellista sauomahan, Aalloista ajelemahan. Veikko käski Kojon kotihin, Kojolassa käyäksensä. Kojon leivän syöäksensä, Kojon vettä juoaksensa.
THOROLF. Paha kyllä, ett'ei hän pitänyt sinua yhtä tarkasti silmällä; sitten et olisi lähtenyt ryöstö-naisena Islannista! GUNNAR. SIGURD. Thorolf! Veikko! HJ
Mutta porsas livahtikin taas käsistä, vinkasi vain kerran ja poika oli revetä naurunsa remakkaan. »Nyt jos olisi Pakarisen Veikko nähnyt, kun ne menivät nenälleen!» Pääsivät siitä miehet ylös, pyyhkivät hikeänsä ja Antti päivitteli: »Eto elävä! Minkälaisen lämpimän antaa.» »No ei luulisi!
PURMO. Tässä on poikia varalla, Nuorempia, pulskempia. SORMO. Ennen Kirrikin kuin Väinö. PURMO. Ennen Purmokin kuin Kirri. SORMO. Ennen Sormokin kuin Purmo. NUORI JOUKO. Pois kinastus! Ensin voitto. Sitten on minulla valta Palkita parasta miestä. Oma on palkkani parahin: Kukistus kopean Väinön! Siis nyt lähtö! PURMO. Varro, veikko! Terästä teot kysyvät. Juopi olutta.
Läksi emo etsimähän Olutveellä otraisella, Kakraisella kannikalla, Leivällä rukehisella. Etsi pientä poiuttansa, Kullaista omenuttansa; Eip' on löyä poiuttansa, Kullaista omenuttansa. Läksi veikko etsimähän Olutveellä otraisella, Kakraisella kannikalla, Leivällä rukehisella. Etsi pientä vellyttänsä, Kullaista omenuttansa; Eip' on löyä vellyttänsä, Kullaista omenuttansa.
«Maisteri, pidättekö jänispaistista?» kuiskasi Petrea veitikkamaisesti Jacobille. «Hyvä, Petrea!» kuiskasi veikko hänelle. «Pidättekö, Louise serkku kylmistä ruuista?» kysyi tilanomistaja Louiselta taluttaessansa hänet illallispöytään. «Pidätkö tilanomistajista?» kuiskasi Henrik Louiselle heidän palatessansa ruokasalista.
Ma oon kuin lapsi, metsään nukkunut, mi hämyn tullen herää huudahtain, mut pois on veikko, sisko hukkunut ja huutohonsa vastaa kaiku vain. JOUTOTY
Mutta tämänpä melkein olivat unohtaa, muistaessaan hänen ainoata tytärtään, joka oli Pohjan kuuluna, Pohjan kunniana. Lyyli, lylyn lykyttäjä, Kautokengän kuluttaja. Hirven ahkion ajaja, Pohjan neito pulskeainen, Veikko viidan impilöille, Suloisille, suike'ille, Sisar Vellamon väelle, Veen emännän tyttärille.
Niin, jos Herramme tulisi semmoisena hetkenä luokseni, niin ojentaisin hänelle käteni ja sanoisin: «hyvää päivää veikko!» «Henrik kulta!» lausui Louise hieman loukkaantuneena, «nytpä luulen ettet oikein tiedä mitä sanot.» «Niin», jatkoi Henrik huomaamatta keskeyttämistä, «siltä voi tuntua, mutta ainoastaan hetken.
Muut ne ei minua tunne Kotihini tultuani, Vaikk' on vanhat valkameni, Entiset elosiani. Muuttunut koti. Sitte tuonne tullessani Ison entisen pihoille, Noin ne vaakkuvat varikset, Harakat hakahtelevi, Ison pitkillä pihoilla, Tasaisilla tanterilla: "Mitä sie tulit kotihin Kuta kurja kuulemahan? Jo on kuollunna isosi, Kaonnunna kantajasi; Veikko istuu ison siassa, Veljen vaimo emon tilalla."