Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Niin käyköön! Tuoll' on jäykkä ystävä; saa nähdä, voinko hänet taltuttaa. NELJ
PAULI. Täss' seisomme, ja korkeuden kättä, Mi johti meitä tieltä vaivojen, Nyt kiittäkäämme. TYKO. Mutta katsos, ilma Jo ylenee ja vaisust' ukko vilkkuu Tuoll' ääriss' avaruuden kaukaisissa. Kaikk' onnen myrsky, taivaallinen itku, Kuva sielujemme vallattomast' ilost'.
Kun luurangot riemusta notkuttaa Polviaan sekä nyökyttää kallot, Ja taivahan riemuun maailma saa Sekä tyyntyvi helvetin aallot, Mä silloinkin huudan: sä kantelo soi, Ett' aina tää karkelo jatkua voi! Kerta kostan. Tuoll' akkunalaudalla kyyhkyinen Kodin lämpöä kerjäilee, Mi ikkunaruuduista tihkuilee, Sen käyttävi lämmökseen; Vaikka saita, se on avuks' sittenkin Ja tiivimmin pää höyhenihin.
Vaan vihdoin tiedot saapuvat, Joist' tyyntyne ei mieli: "Sun poikas aallot ahnahat Tuoll' ulapalla nieli. Jo vuotta toista ollut on Hän hotehissa Vellamon" Se isku sattui sydämeen, Rajusti Sanna parkas, Ja kavahtaen seisalleen Hän rantaan meren karkas. Siell' aallot tuimat kuohuilee, Hän kysyin niitä katselee. Mut vihdoin huus hän raivossaan: "Ei Luoja sitä sallis!
ROSENCRANZ. Me emme saa hänt' ilmoittamaan, mihin Hän kätkenyt on ruumiin. KUNINGAS. Missä on hän? ROSENCRANZ. Tuoll' ulkona; hän vartioittun' oottaa Vaan käskyänne. KUNINGAS. Tuokaa hänet tänne. ROSENCRANZ. Hoi, Gyldenstern! Saata prinssi sisään. KUNINGAS. No, Hamlet, missä on Polonius? HAMLET. Illallisella. KUNINGAS. Illallisella! Missä? HAMLET. Ei syömässä, vaan syötävänä.
Kerran kestissä hyvässä Ollessa oluen luona, Tuoll' mä starssinan tapasin, Starssina tarinat haastoi, Kuinka kunnan kuulu miehet Astunevat ammattiinsa.
Niit' enään en lemmi, sai lempeni vainen Tuo pieno ja hieno ja vienokainen; Hän itse on aurinko lemmen viljan Ja siskonen kyyhkyn, ruusun ja liljan. Tuoll' ylähällä tähdet Vain kiiluu paikoillaan Tuhannet vuodet, katsoin Tutusti toisiaan. Ne haastelevat kieltä, Niin ihmeen ihanaa; Mut kenkään filologi Ei voi sitä oivaltaa.
Tuuli on tuima ja ankarat aallot, Ruuhet on rannalla pienoiset; Ruuhet on rannalla pienoiset; Kultani sormet on hienoiset. Elä lähe kultani aaltojen valtaan! Aallot ne pian sinun pettäisi. Sitte ei suru mua heittäisi, Ennenkun multaki peittäisi. Kultaansa ikävöivä. Tuoll' on mun kultani, ain' yhä tuolla, Kuninkahan kultaisen kartanon puolla; Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo!
Tuoll' ulkon on härmää ja lunta, Ne peittävät pellot ja haat, Jo ilmojen laulukunta On jättänyt meidän maat; Ei tunnu tuttua kieltä, Ei riemun aihetta näy, Vaan myrsky se huokuu sieltä Ja talvinen tuisku käy.
Hälläpyörä keväällä 1870; Kaikuja Hämeestä 1872. k. 5/4 1870. Tuoll' ulkona on kirkas, lämmin nyt, Yön kahleet juotteistaan on hellinnyt, Luonnolta kolkko ruumispeitto raukee. Kaikk' uuden elon, uuden kiihkon saa, Hengelle uudet rientoalat aukee: Tää tietää juhlaa, rauhaa ennustaa. Ken arvas sortaa nämät luonnon lait!
Päivän Sana
Muut Etsivät