Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. lokakuuta 2025
Kun lienet kovin nälässä, Istunet rokan himolla, Kuoli muinen musta ruuna, Vaipui valkia hevonen, Kuoli Kontisen kujahan, Kyllösen kylyn etehen. Tuoll' on raato rauniolla, Pääkontti koan takana; Sen on keuhot keittämättä, Kapiot kaluamatta. Siin' on kaason kyllin syöä, Nuoevaimon nunnostella. Missäpä hukka huikuroivi, Metsän vihko viehkuroivi, Kun ei karjassa kahua, Liehu lehmien seassa?
Ja kun Olga neljännen kerran hermokiihkoisessa levottomuudessaan kysyi: "Mik' on tuo ääni tuoll' etäällä sumussa?" antoi lappalainen muuttumattoman vastauksen, min ennenkin: "Se on Apparas, jok' itkee."
Kas, kirkastuvan näet pohjoisen taivaan, Näes, kuinka sumu se kohoaa, Tuoll' liittyvi hiljaa laiva nyt laivaan, Ja kuule, kuink' kumajaa luto maa! Kaikki sä saat sanan lausumisvaivaan, Tuhansin miehiä matkoilles, Tuhansin laivoja lahdilles! SKULE KUNINGAS. No sano siis tuo sana!
Kun tunsi kuolimensa, Hän luki aarteitaan, Kaikk antoi pojallensa, Ei pikaria vaan. Hän istui atrialla, Seurassa uroitten, Tuoll' ranteen kukkulalla Linnassa isien. Tääll' kanssa ystävitten Joi maljan viimeisen, Ja pyhän pikarin sitten Hän heitti merehen. Hän näk' sen putovan, pohjaan Sen näki siirtyvän. Hän sulki silmäns; koskaan Ei juonut enähän. Kulkeva kello.
Tuo kansa se vieläkin uhrata tiesi Ja sitkeä olla, kun tarvittiin. Oi, ponteva kansa, oi, Pohjan miesi, Ain' ollos sa vastakin sitkeä niin! On viisikolmatta vierryt vuotta, Kun tänne aukesi ahjo uus. Se aikaa sammui jo, vaan ei suotta: Työ heelmän kantoi ja pontevuus. Työ heelmän kantoi: Tuoll' ahjo toinen On syntynyt, valoa heijastaa.
Riistä, Taina, tyttäresi Ukko utran polven päältä. TAINA. Anna lapseni iloita, Pyhä on polvi laulajalla. AINO. Kuulen kummaksi sinua, Loitsijaksi, laulajaksi. Mutta päästä polveltasi. Tuoll' on toiset karkelossa. Siellä vartovi minua Kirrikin kulossa mielin. V
Tuon kauniin vuoren ahot voitte jättää Ja mennä tuohon nevaan rypemään! Haa! onko silmät teillä? Rakkaudeks Sit' älkää sanoko. Ei, veren kiihko Tuoll' ijällä jo talttuu, lannistuu Ja järkeen mukaantuu. Mut mikä järki Vie tuosta tuohon? Aistit teill' on, muuten Himoja teill' ei ois; mut aistit varmaan On halvatut.
TITINIUS. Toivotonna aivan Orjansa kanssa kunnahalle tälle. MESSALA. Tuoll' eikö maassa makaa hän? TITINIUS. Hän makaa Kuin olis hengetön. Voi! MESSALA. Hänkö on se? TITINIUS. Ei, Messala, se oli hän, mut enää Ei Cassiot' ole. Ilta-aurinkoinen, Kuin sinä säderuskoss' yöhön vaivut, Niin laski veriruskoon Cassion päivä! Nyt Rooman aurinko on laskenut.
Ikäänkuin sumuss' eroitti hän ainoastaan himmeästi sen olennon, joka tuoll' oven suussa seisoi; ne sanat, mitkä hän oli puhunut, tuntuivat hänestä kauhealt' unelmalta, "hän ei, oi Jumalani, ollut niitä sanonut, hänell' ei ollut sydäntä niitä sanomaan!" "Anna minulle vapaus, Andreas." "Vapaus? Antaa sinulle vapaus? En." "Mutta mä menen kuitenkin."
MARIA. Kun lintu taivaan alla liitelee Päin kotoansa kaukaisilla mailla, Ja tuhat ihannesta hälle ilmestyy, Ei viivy tuo, vaikk' laakson rauhaisuus, Vaikk' ruusukumpuin riemut häntä viittaa, Vaan tuonnemmaksi kaipuun siivillä Se rientää rientämistään, kunnes suojan Kentiesi pohjan honkain keskellä Tuoll' jylhän rannan mättähällä löytää. Niin neidon sydän myöskin sama kaipuu, Päämäärä sillä.
Päivän Sana
Muut Etsivät