Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. lokakuuta 2025
Tuoll' olis Pomfretissa pappi tarpeen, Mut teidän viel' ei tarvis ripitystä. HASTINGS. Kun tämän pyhän miehen näin, niin juuri Noit' ajattelin, joita mainitsitte. Olette Toweriin kai matkalla? BUCKINGHAM. Niin olen, mutta kauan siell' en viivy; Ma lähden ennen teidän armoanne. HASTINGS. Niin kai; min' aion siellä lounastaa. Ja illastaakin, vaikka sit' et tiedä. No, tuletteko?
Ei ole pakko vaivalla vaikealla Kiusata maata kiittämätöntä, Aaltoin vaaroja kauheita kestää; Voimat ei raukea työstä raskahasta Henkeä varten heikkoa, kurjaa; Tuoll' asunnoissa riemun ja rauhan Heille suodaan palkka vilpittömyyden, I'äti hurskaiden seurassa saavat Eloa viettää kyyneletöntä." "Eloa viettää kyyneletöntä!" toisti Helena. "Ei ole koko kirjallisuudessamme mitään tämänkaltaisia sanoja.
VAHTIMIES. Tuoll' on talonpoika, Puheille majesteetin tungettelee; Hänell' on viikunoita. CLEOPATRA. Laske sisään. Vapauden tuo hän. Päätös mull' on luja; Ei naista minuss' enää; kiireest' olen Ja kantapäähän asti marmorista. Sa, vaihteleva kuu, et enää sinä Mun ole tähteni. VAHTIMIES. Täss' on se mies. CLEOPATRA. Pois mene sinä, jätä hänet tänne. Se, joka kivuttoman surman tuo.
Mutta kun Argos-maan urot saapui kaarevin laivoin, riensi hän Troiaan taas, soti urhona siell', asumuksen sai Priamolta ja sai saman kunnian kuin pojat kuulut; häntäpä kiihtäen Hektor huus sanan nuhtelevaisen: "Jouten jäämmekö näin, Melanippos? Ei edes sunkaan saa sydänvertasi kuohuksiin oman orpanan surma! Etkö sa nää, mikä touhu on tuoll' asehista Dolopsin?
ne, jotka räme nielee, joita tuuli tuoll' ajelee ja joita ruoskii sade ja jotka yhtyvät niin kirpein kielin, ne miks ei tulikaupungissa kärsi myös vaivaansa, jos Herra heitä vihaa? Ja jos ei vihaa, miksi niin he kärsii?» Hän mulle: »Mieles täällä miksi harhaa niin loitos siitä, mikä sen on tapa? Tai muuhun johonkin se tähdänneekö?
Tuoll' istuvi uuttera tiedemies, Hän viisauksia niin paljon ties, Ett' kansoa tyhmää nauroi vaan Mut lausuis julki hän aatteitaan Ei »kallihin kansan vuoksi!» Ja pappikin paljo hän saarnailee Ja itseksensä hän kummailee, Mitä kaikkea ihmiset uskoo nuo Mut aatteitaan ei ilmi hän tuo Tuon »kallihin kansan vuoksi!»
Helppo yksin hurskastella Ja kansan jättää, itse viisastella. Näyttäen Eufratille. Mut tuoll' on joukko valonjanoinen, Se teille jääpi, sitä valmistelkaa, Ikuisen päivän nousuun hoivaelkaa. Nyt nouskaamme! Ja meitä hallitkoon Valoisa, uhri-altis hengenlämpö! Lähtevät. Lauttaväen laulua. On valkeus Maan vapaus Yön hengist', ilkitöistä. Nouse siis aurinko korkealle, Neuvo tie oikea maailmalle!
Kultiin vaihtaisinko ma tuon, sekä onnehen muuhun onneni, kun saan tääll' yhä tuttujen kanssa ma olla! Lemmen tunnen ma nyt, miten lemmitähän kosijoita: sentäänkin isä rakkaamp' on, kodin kukkivat niityt, metsät tuolla ja tuoll' ulapoitten välkkyvä pinta.
Tuoss' sannall' istui kerran hän Järvelle silmäten, Mailt' armaan näki lähtevän Hän tänne retkellen. Tuoll' uppoi armas Ahtolaan; S'ei suonut jälleen saalistaan.
Se selviää, kuin myrskyn laattua Tuoll' ylähällä selvii tähden valo, Se loistaa, lämmittää, kuin taivaalta Maan kukkaa lämmittää syänpäivän palo; Ja senpä vuoks juur' meille työksi jää Viel' enemmän tät' tietoo selvittää.
Päivän Sana
Muut Etsivät