United States or Kuwait ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän istui atrialla, Jalot urhot sivuillaan, Sukusalissa korkealla, Meri hyrskivä alla vaan. Nyt nousi juoja vanha, Joi viime virvokkeen Ja heitti pyhän maljan Pauhaavaan syvyyteen. Se syöksyi, aaltoon suupui Ja painui Ahtolaan. Kuninkaan silmä uupui, Ei juonut hän milloinkaan. Kas! kuinka kaunis lipas tänne tullut on? Ja sentään suljin kaapin lukkohon, Voi ihmeellistä! mitä siin' olleekaan?
Nyt koettaminen kova on, Jos paraneisi onneton, Jos viisas poppa mahdillaan Saa pannun pahan poikkeemaan. He laskeuvatten rannalle, Tään kovan kosken reunaalle; Täss' ensin poppa seisahtaa Ja toveriinsa tuijottaa. Nyt tekee köyteen silmukan, Joll' vyöttää taudin katkanan, Ja jupistaen loihtojaan, Hän pukkaa toisen Ahtolaan;
Tuoss' sannall' istui kerran hän Järvelle silmäten, Mailt' armaan näki lähtevän Hän tänne retkellen. Tuoll' uppoi armas Ahtolaan; S'ei suonut jälleen saalistaan.
Mutta edellinen oli kaatunut ja jälkimäinen sulhonensa oli Ahtolaan vajonnut meren syvyyteen paeten isän haahmoa, joka tulijassa veljessä häntä kauhistutti. Siis ei muuta jälillä ollut kuin sovittaa rauha eläväisten välillä. Tästä sovinnosta päätettiin lähteä Mikkelin-saarille keskustelemaan ja paikalle tultua valittiin kahden puolen uskotuita miehiä, jotka ehdoista sopisivat.
Vielä tänäkin päivänä Alankomaalaisen täytyy maataan suojella meren hyökkäyksiltä. Nousuvesi uhkaa hänen koko rikkautensa Ahtolaan haudata. Sentähden hän on rakentanut lujia patoja, joihin meren hyrskivä voima sortuu. Rheinin lukuisat haarat risteilevät koko maata. Kuinka hitaasti se hivuu edelleen mataloiden äyrästensä välitse!
Jos, uudestansa ryhtyen, Elämän hurjaan taisteluun Sais käydä, kuni Niniven Hän kaupunkihin tuomittuun, Saarnaten pyhän Jehovan Ankaran päivän tuloa; Jos voisin minä Jumalan Levittää armon valoa Toivottomille sieluille, Pimeytehen käärityn Syvimmän tuskan omille, Ja nostaa kansan, määrätyn Hukkumahan, taas uudestaan Elohon silloin ilolla Astuisin heti Ahtolaan. TUOMAS: Mitä tämä?