Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Ma astuin tuonne lehtoon asti, Mi kuuli uskos lupausta; Ja paikkaan, jota itkus kasti, On tehnyt pesän käärme musta. On nukkunut neitonen. Kuuhut Luo sisään sätehet; Tuoll' ulkona sinkuu ja vinkuu Kuin valssinsävelet. "Ma akkunastani silmään, Ken häiritsijä on."
Karavaani eli matkue läksi taas liikkeelle ja mentiin entistä vauhtia, vaikka sumu oli niin sakea ja niin läpäisemätön, ett'ei kukaan matkueessa voinut omaa poroansa edessään eroittaa. "Eihän tuoll' ole ketään!" virkkoi Olga pelollisena. "Taivahan nimessä, sanos minulle, mikä tuo on? "Se on Apparas, joka nauraa," vastas lappalainen.
Jos yhteen omenaan Ken vaihtaa kymmenen, on aika hupsu. Ja kymmenen jos sikliä ken antaa Voi yhdestä, on varmaan mieletön. Ei hupsu toki eikä mieletön Hän olla voi hän siks' on liian viisas, Mut, tietäkää, hän liitoss' ilkeässä On vuoripeikon kanssa tuoll' on vuoret! Jos jumalat hän kukistaa, niin voittaa Hän aimo palkan. Huh, kuin kamalaa! Baal auta meitä uskoss' oikeassa! Menee.
"Lation ranta, tuttu vanhastaan 'Aseista, miehistä', jonk' uudestaan Nous' onnen tähti valtaa ennustain; Tuoll' lepopaikka oli Tullion, vaan Takana noiden vuorten korkeain Maapaikka runoniekan armiain." Vähän ajan päästä alkoi Helena levottomana ja kiihtyneenä kävellä pylväskäytävässä, niinkuin ennen. Cineas yhtyi häneen ja astui hänen vieressänsä. Molemmat liikkuivat tuokion äänettöminä.
Nordkapin edustall' oltiin, kesä oli ja oli myöskin yö silloin. André yksin keinui venheessään tuoll' ulkona Pohjolan merellä ja tähtäili etähälle avaruuteen. Puol'yönaurinko paistoi. Runoilijan pursi piirs eteenpäin tuon läpikuultoisen vedenpintaa, ikäänkuin olis itse ilmassa keinunut. Maailma hänen yläpuolellaan, maailma ympärillään ja maailma hänen allahan. Maat' ei lainkaan nähtäviss' ollut.
Ja lintujen kanssa he kilvan Vapavirttähän veisaavat, Varahin ja iltasin hiljan Tuoll' ulkona tanssivat. He huutelevat hymyhuulin, Kuin Lemmetär armahallen, Ja virvaten vinkuvat tuuliin, Min kaiku kuin kantelehen.
Sitte piti Gerdan soittaa, ja Vihtori lauloi laulut "Vanha mummo" ja "Tuoll' leijuu lummekukka" niin kauniisti, että melkein täytyi heltyä itkemään. Runollisen puolen perästä tuli sitte proosallinen komean ja runsaan illallisen muodossa, johon kuului uusia perunoita, kananpojan paistia ja kermajäätelöä.
Väki tuossa noin sanovi, kansa kaunis vieretteli: "Miss' on otso syntynynnä, rahankarva kasvanunna? Tokko tuo olilla syntyi, kasvoi saunan karsinassa?" Silloin vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Ei otso olilla synny eikä riihiruumenilla! Tuoll' on otso synnytelty, mesikämmen käännytelty luona kuun, malossa päivän, otavaisen olkapäillä, ilman impien tykönä, luona luonnon tyttärien.
Olo seuroissa on niin fånimaista, Hyvä ystäväkin mua irriteeraa; Syy siinä: he armasta vienokaista, Jota slåasin, "rouvaksi" tituleeraa. Tuoll' yksin Pohjan honka On kankaalla, nuivapää. Se nukkuu, valkovaippaan Sen peittää hanki ja jää. Se uinuu palmupuusta, Itämailla mi kaukana on, Mi vait ja yksin nääntyy Ikipaahteessa aavikon.
Vaan mitä varten multa te kaikkia näin kyselette? Iliolaisten leiriin jos haluatte, sen äärell' yksikseenpä on tuoll' urot Thrakian, tullehet äsken, Rhesos johtajanaan, vesa Eioneun isovalta.
Päivän Sana
Muut Etsivät