Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Sitte tänne tultuasi heitä hattusi naulaan, Ruvetahan vieretyksin, käsi pannaan kaulaan. Nurmikeot kesällä on kukkasia täynnään, Tämä tyttö, kaunis tyttö kasvoiltahan näyttää. Talon tyttö minä olen, siivo sekä vakaa, En ole maannut poikain kanssa, enkä vasta makaa. Pojat kovin koriana pitkin kyliä käyvät, Humalassa huutelevat halki yöt ja päivät.
Ja lintujen kanssa he kilvan Vapavirttähän veisaavat, Varahin ja iltasin hiljan Tuoll' ulkona tanssivat. He huutelevat hymyhuulin, Kuin Lemmetär armahallen, Ja virvaten vinkuvat tuuliin, Min kaiku kuin kantelehen.
Tuo pieni soturijoukko kulki siis eteenpäin, joka puolella ympärillään kimeästi huutelevat arapiaiaiset, joitten joutsimiehet osottivat taitavuuttaan ampumalla niin liki kristittyjen kypärintupsuja, kuin oli mahdollista niihin osaamatta, ja keihäsmiehet niin tuimasti ahdistivat toisiaan tylsillä aseillansa, että useat putosivat alas satuloistaan ja vähällä olivat henkensä menettää tässä kovassa leikissä.
Reinhold nostelee taidokkaasti hattuansa, silloin tällöin pyöräyttäen sitä ilmassa. Reinhold ei ole huomannut vieläkään Helenaa. Laiva on jo rannassa ja irtosillat nostetut paikoilleen. Käsiänsä ojentaen peräkantta kohden toverit jo huutelevat sanoja Reinholdille ja hän heille vastailee. Sitten hän muiden matkustajien mukana laskeutuu yläkannelta alakannelle ja hetkeksi katoo näkyvistä.
Sinne ne kertyvät kymmeniltä ristiin rastiin kulkevilta haarateiltä, niin että siellä voi joskus kulkea parikymmentäkin kuormaa peräkkäin. Joku laulaa, joku viheltää, kolmannet puhelevat tai huutelevat toisilleen, ilo ja riemu saattajinaan kulkevat tukki-kuormat jokirantaan. Ja katsohan tuonne mäenrintaan! Siellä nousee paraillaan kaksi hevosmiestä tyhjine rekineen eikös se ole somaa?
Siinä he käsityksin istuvat, kunnes Juhannus-aurinko nousee; silloin he eroavat taas sadaksi vuodeksi. Mutta Eerikki ritari ei ole saanut rauhaa haudassaan: hän samoilee vuorella tuolla ja niin kolkosti vastaa, kun paimenet tältä rannalta sinne huutelevat." Tyttö vaikeni... Puolivälissä kalliota ja järven pintaa kasvaa petäjä, moni mutkainen tarupetäjä.
»Humu kuuluu Siitarista! niinhän ne tukkipojat aina huutelevat.» »Onhan se heillä sananpartenaan. Taitavat olla tukkilaiset juuri Siitarissa häntää ajamassa», arveli laskumies. Vene kulki ja matka joutui. Jo kuului kohina. Virta kävi vikevämmäksi ja joutusammin aina lähestyi kohiseva koski.
Kuitenkin pysähtyivät tytöt usein katselemaan haikua, mikä siellä tuprueli savutorvista. "Nyt valmistaa äiti puolipäiväisen," sanoi Ingrid: "... tänään he syövät suolattua lihaa ja perunoita." "Kuule, nyt huutelevat he miehiä," lausui Synnöve; "missähän tänään työskentelevät?"
Sen muureja Mexikon lahden laineet huutelevat; kaikkien kansojen lippuja liehuu sen satamassa; lukuisien, ruskeitten, valkeapukuisten Hispanialaisten ohjaamina kiertelee tässä lukuisa kontooli-lauma, ja maallenousun paikalla, la cabellarialla, jota peittää rautapylväille asetettu katto, kihisee suuri ihmisjoukko. Kaikki ilmoittaa toimeliaisuutta.
Nyt saa riemu tupahamme, Pian pannut pihisevät, Pian juomat kihisevät, Pienimmätkin elukkamme, Kärpänen ja heinäsirkka, Tänään nimeäsi virkkaa, Mielikkiä muistelevat, Onneksesi huutelevat! Luuletko sä, metsämiesi, Että surmaa tuopi tiesi? Metsän nä'yt pettää voivat Metsämiehet vallan oivat.
Päivän Sana
Muut Etsivät