Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Ja nuoret, jotk' oli luotu ajan nousevan armeijaks, ne palkoista, arvoista haastaa, miss' yhtehen tulevi kaks. Haa, tumman Tuonelan herra! Yli käykösi Kalevan maan, lyö tomuksi linnat ja töllit, että säästy ei ainoakaan. Tää kansa ei viel' ole kypsä pää pystyssä käymähän, siks käydä sen köyryssä täytyy ja oppia ryömimähän.
Hänpä on minunki luonut näille päiville pahoille, kylmillä kimaltamahan, pime'illä pilkkimähän." Astua ajattelevi, käyä kääperöittelevi: Kuuhut vastahan tulevi. Niin Kuulle kumarteleikse: "Oi Kuuhut, Jumalan luoma! Etkö tieä poiuttani, miss' on pieni poikueni, kultainen omenueni?" Kuuhut taisi vastaella: "Tietäisinkö, en sanoisi.
Eipä tuttu tullutkana, Kaunoseni kalkuttanna, Armahaiseni ajanna, Koriani kohti käynnä, Revonpuuhk' ei purhottanna, Näätälakkinen näkynnä; Tuo tulevi turkin nyplä, Kerinkanta keipottavi Tuohinen kypäri päässä, Petäjäinen paita päällä, Housut honkaiset jalassa, Puksut puiset lantehella. Enmä huoli huitukoille.
Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Jo tulevi Pohjan pursi, satahanka hakkoavi! Sata on miestä soutimilla, tuhat ilman istumassa!" Silloin vanha Väinämöinen jo tunsi toet totiset. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Soua, seppo Ilmarinen, soua, lieto Lemminkäinen, soutakatte, kaikki kansa, jotta juoksisi venonen, pursi eestä ennättäisi!"
Päivä pääskyille tulevi, Ilo ilman lintusille, Ei minulle milloinkana, Ei ilo sinä ikänä! Iso kuoli, äiti kuoli, Kuoli mun sukuni suuri, Jätti jäisille jälille, Pyöriville portahille, Joka suohon sortumahan Likahan litistymähän.»
Ei täyvy tätä tytärtä Pahoille rekipajuille, Likaiselle liistehille, Miehen kainun kainalohon; Vielä tälle tyttärelle, Tälle kaunolle kanalle, Tulevi Turusta sulhot, Kirjakorjat kiiättävät, Siitävät sinisatulat, Verkaviitat viillettävät.
"Entä kuolet koivun alle, Puun sorian sortumille?" "Pistäyn mä puun rakohon, Koen mennä maan rakohon." "Entä nälkäki tulevi; Mitä siellä syöäksesi?" "Syön mä koivun kuoruisia, Puren haavan kettusia." "Entä turpuvi mahasi, Vatsa paisuvi pahaksi?" "Puhkasen ma puikkosella, Tärähytän tähkäsellä. "Entäkun veri tulevi?" "Veren tulla'ki pitävi." "Entäkun kivistelevi?" "Voitelen ma voikkosella."
Noinpa aina neittä neuoin, Orpanoani opetin: "Kun tulevi Suomen sulhot, Suomen sulhot, maan kosijat, Sinä vastahan sanele, Ja puhele puoleltasi: Tupa on tehty miesten tulla, Talli seisoa oritten: En lähe revon rekehen, Suen juoksevan jälille, Lähe en karhun kantapäille, Enkä korjahan kosijan."
Itse Pohjolan isäntä pian pirttihin menevi, alle kattojen ajaikse; sanan virkkoi, noin nimesi: "Jo tulevi vierahia selällä meren sinisen: ajetahan kirjokorjin tuon puolen Simasaloa, lasketahan laivoin suurin tämän puolen Lemmenlahta." Sanoi Pohjolan emäntä: "Mistä arpa saatanehe tulevista vierahista? Oi on pieni piikaseni! Pane pihlajat tulehen, puu valio valkeahan!
Tuopa tuopi tuiman tunnon, Tuo ainakin mustan mielen: Milloinhan sulavi Suomi, Milloin Suomessa syämmet, Konsahan kevät tulevi, Konsa hanget lähtenevi Suomen poikien povista, Verestä viluisen kansan?
Päivän Sana
Muut Etsivät