Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025


Eipä tuttu tullutkana, Kaunoseni kalkuttanna, Armahaiseni ajanna, Koriani kohti käynnä, Revonpuuhk' ei purhottanna, Näätälakkinen näkynnä; Tuo tulevi turkin nyplä, Kerinkanta keipottavi Tuohinen kypäri päässä, Petäjäinen paita päällä, Housut honkaiset jalassa, Puksut puiset lantehella. Enmä huoli huitukoille.

Samassa tuli kummi metsästä uudet kylpyvastat kainalossa ja Miina juoksi hänen jälessään uusi kaunis tuohinen kädessä. »Minulla on siellä lauteilla vähän tavallista parempata. Ei pidä paikalta siirtää. Se suuttuu»... sanoi Mataran mummo. »Eipä ei», sanoi kummi ja meni savuiseen saunaan. Illalla pääsimme me lapset kummin kanssa kylpemään.

Minä vapisen kiihkosta kuin lapsi, joka tyhjä tuohinen kädessä laahusti kotiinsa päin marjasta, missä ei koko päivänä ollut mitään löytänyt, ja yhtäkkiä yllättää mansikka-ahon tai vadelmikon raunion kupeella tuolla, tuolla niitä punoittaa suuria, meheviä, kuinka paljon tahansa, enemmän kuin mihin astia riittää ja ehdin yksin poimia.

Se raukka järsii kovaa kannikkaa eikä tiedä ... eikä tiedä, että minulla on sille kalakeitto ja helmassa tuohinen marjoja täynnä. Ja kuta enemmän Shemeikan muoto synkistyi, sitä hauskempi oli Marjan. Eikö maita? kuuli Shemeikka naurun hyrähdyksen jostakin läheltä. Samassa hän huomasi Marjan pensaassa.

Marja on koristanut sen kuin häävuoteeksi, pistellyt lehviä laidan ja varppeen väliin. Shemeikka nukkuu kuin lehtimajassa. Itse istuu Marja rannan kivellä ja ajattelee: kun olisi vesillä Shemeikan vene, niin keinuttaisin häntä kuin lasta. Hän on tehnyt tulen kahden kiven väliin. Hänellä on tuohinen tulella ja tuon tuostakin hän kohentaa tulta ja varvuilla hämmentää.

Kyllä kävisi laatuun, jos olisin hiukan alhaisemmasta luokasta, mutta olenhan suuri mies, majuri ja ritari! Mitähän upseerit sanonevat, ja entäs Saako luvan olla hyppysellinen de Comte de Contradous'ia. Anna tänne nuuskarasiani! Mitä tämä on? Tuohinen käppyrä! Kalle, minnekkä olet pannut minun kultaisen nuuskarasiani? Job. Olen sen lainannut panttikonttooriin. Minähän aina olen niin auttavainen.

Se on kuin poikki, katkaistu, minä olen irti ... ei mikään minua enää pidätä. On, kuin ei milloinkaan olisi voinutkaan olla maailmassa muuta kuin tuohinen tuossa, jossa hänen Shemeikalle pyytämänsä kalat kiehuvat, ja tämä sari tässä koskessa. Se, mikä on siellä, missä lienee, se ei häneen kuulu. Syyttäkööt! En minä ole heille mitään velkaa. Olen minä heille elatukseni moninkertaisesti maksanut.

Päivän Sana

arvellaan

Muut Etsivät