Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025


Pian porisi kalakeitto tulella, jonka vieressä istui nälkäinen mies odottamassa keitoksen kypsymistä. Aamiaisen jälkeen uni ei maistunut huonommalta kuin ruokakaan, ja herätessäni oli aurinko korkealla taivaalla.

Se raukka järsii kovaa kannikkaa eikä tiedä ... eikä tiedä, että minulla on sille kalakeitto ja helmassa tuohinen marjoja täynnä. Ja kuta enemmän Shemeikan muoto synkistyi, sitä hauskempi oli Marjan. Eikö maita? kuuli Shemeikka naurun hyrähdyksen jostakin läheltä. Samassa hän huomasi Marjan pensaassa.

OLAVI: Ei, mutta minä olen täällä. Elina, menetkö? Oliko sinulla niin tärkeää asiaa isällesi? ELINA: Hän aikoi kalaan Rankosen kanssa ... että teille olisi eineeksi tuores kalakeitto. OLAVI: Tosiaankin! Ne kunnon kuomat. ELINA: Niin, ja minun piti laittaa vähän evästä heille... Mutta sitten heitä ei enää näkynyt missään... Ja minä ajattelin...

Marja nosti tulelta tuohisen, jossa kalakeitto oli valmis, peitti sen vaatteella ja hiipi venheelle, jossa Shemeikka nukkui. Kasvoja, joiden päälle Marja oli levittänyt liinasen sääskien suojaksi, hän ei nähnyt, mutta näki rinnan, leveän, korkean ja kaarevan, joka hiljaa nousi ja laski; näki solakat jäsenet ja olisi tehnyt mielensä niitä kädellään hivellä, jos ei pelännyt unta häiritsevänsä.

Seuraavana aamuna, kun Peltolan perhe oli kokoontunut tupaan aamiaiselle ja siinä aikeessa juuri istuutunut pitkän, kuulean pöydän ympärille, jossa kalakeitto höyryeli useassa vadissa, kuului etehisestä roteva astunto, ovi aukaistiin äkkiä ja kynnykselle ilmaantui myllärin poika.

Mutta kuulkaas, kun toissa päivänä kaikessa ahdingossani muistin teidän kertomanne unen ja tuli kuin taivaasta mieleeni päätös, että täytyy lähteä isää ja äitiä pelastamaan, mutta eihän teillä täällä mitään hätää ole, rauha maassa ja kalakeitto kiehumassa. Ei ole kaukanakaan siitä, sanoi Mooses kauhalla hiljalleen liikuttaessaan kiehuvaa kalakeittoa.

Aamiaispöydällä eilen paistettujen valkeitten rieskain, rukiisten leipien, lujan voilautasen ja viilihulikan vaiheella höyrysi suurista ahvenista ja hauista valmistettu kalakeitto. Mikko oli odottanut sitä hartaasti, mutta nyt hän ei voinutkaan kevein mielin käydä pöytään. Aunon sanat »myydään tämä talo» kumisivat kolkosti hänen aivoissaan. Kahdeskymmenes kolmas luku. Oltiin heinäkuussa.

Kalakeitto oli valmis. Naapurin mies nousi lähteäkseen. Kaikki siirtyivät pöydän ääreen ja siitä pian leposijoilleen. Tuli riittyi takassa. Pian oli koko tupa pimeä eikä kuulunut muuta kuin nukkuvien säännöllinen hengitys enää. Minä yksin lepäsin silmät auki vuoteellani. Lepäsin ja ajattelin omia aikojani.

Usein hän lähti järvelle ennen auringon nousua, ja ennenkun väki nousi ylös, oli höyryävä kalakeitto jo valmiina pöydällä. Eräänä kertana olivat Lampelaiset ottaneet tehdäksensä valtionrautatielle isomman määrän halkoja. Mutta kävi niin onnettomasti, että Jakke rupesi sairastelemaan, eikä kyennyt ensinkään metsätöihin.

Päivän Sana

merilinnan

Muut Etsivät