United States or Cayman Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja ett'ei siinä sanoja säästetty, sen kai arvaa, kun kuulee, että kielet kävivät melkein lakkaamatta kaksitoista tuntia! Vaan mitä sitten sanottiin ja mitä siihen vastattiin? Sen sanon jo edeltäpäin, että sitä kannikkaa on vaikea järsiä. Jos sen tekisin jotakuinkin huolellisesti, niinkuin iso asia vaatisi, saisi »Kaiku» ravintoa koko tämän ja tulevankin vuoden varalle.
Venäjän herra otti eväskorinsa, jossa oli vain leivän kannikka, näytti kannikkaa Mikolle, heitti sitten koriin ja surullisen näköisin kasvoin kallellapäin näytti Mikolle tyhjiä käsiään ja taas viittilöi ja pölisi sinne päin, mihin lappalaisia vietiin.
Leipä oli lestittyä, voi pantu pienoiseen tuohesta tehtyyn vakkaseen ja kirjaeltu päältäpäin, oli piirakoita, torttuja, oli sydämenmuotoisia piparkakkuja... Oli vähän sääli antaa, mutta hetkisen taisteltuaan leikkasi hän pitkän palasen ja tarjosi sen soutajalleen, joka puri jotain kuivaa, mustaa kannikkaa suolakalan kanssa.
Ei, nuorra mennä kuolemaan Maan eestä ynnä kuninkaan, Se toista ompikin. Mä olen köyhä poika vaan, syön toisen kannikkaa, Kotoa, ystävää ei oo mull' isän kuoltua, Vaan kaivata en ymmärrä, Mä kasvan päivä päivältä, Soturin poika oonki mä Ei mull' oo vaivoa.
Kylpy on joutunut, vastat on valmihit, sitte ma pääsen Kaivahan kannikkaa sekä rasvasen voivatin ääreen. KOMMI. Miks' et perkeleen päänkin ääreen? sillä kun koppoo Tai, kotahalkoa käyttäen, kun sua ruokkia listii, Ei silloin maistu hyvä ruoka ja saatikka sitten Pettua peiputtaa, joka tuskin pehmevi veessä!
»Pari kymmentä vuotta, sanoi hän, olen mie ollut viinaan mänövä. Mie en tie päiväkausiin muuta kuin pikaria kallistelen, en muuta kuin kallistelen... näin ikään vaan... En syökään... en kuin välistä vaan kuivaa kannikkaa purasen. Kun meidät kohta kutsuttiin teetä juomaan toiseen huoneeseen, ehdottelimme, että isäntäkin joisi lasin meidän toverinamme.
Micawber, "minä en pidä teitä minäkään outona enkä siis epäile kertomasta, ja että Mr. Micawber'in vastukset lähestyvät ratkaisu-kohtaansa". Tämä ilmoitus teki minut kovin alakuloiseksi, ja minä katselin Mrs. Micawber'in punaisia silmiä suurimmalla säälillä. "Paitsi yhtä hollantilaisen juuston kannikkaa joka ei ole sovelias nuoren perheen tarpeisin" sanoi Mrs.
Ei kotikaan ole hauska ja nuorena on hänkin saanut mennä kannikkaa hakemaan ja joutunut maailman jalkoihin ja kun ei tiedä kuinka kauan saa elää. Synkkyys on kaikkialla. Olueella nuokin raukat itseään virvoittavat. Yksi menee iltaista iloansa varten riistaa hakemaan. Oi voi! Voisi minulla olla sekin risti, että tyttäreni olisi tuollainen! Sanokaas muuta! Mutta kiittäkää luojaa ett'ei niin ole.
"Jos vieraan lahjoja sa nautit milloin, Sua palvelukseen taas ne velvoittaa; Nuo suosiot jää siteeks sulle silloin, Ja henkes vapaana ei liitää saa! Siks, Sancho, onnekas on mies, mi illoin, Kun huomiseks hän säästää kannikkaa, Saa riipumatta muista ylistyksin Ja nöyrään kiittää taivaan Herraa yksin!"
Se raukka järsii kovaa kannikkaa eikä tiedä ... eikä tiedä, että minulla on sille kalakeitto ja helmassa tuohinen marjoja täynnä. Ja kuta enemmän Shemeikan muoto synkistyi, sitä hauskempi oli Marjan. Eikö maita? kuuli Shemeikka naurun hyrähdyksen jostakin läheltä. Samassa hän huomasi Marjan pensaassa.