Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
"Kun tulevi toinen päivä, hanki suora sukkulainen, pirran-päällinen pätevä, käärinlauta laaullinen, vuoli suksekset soreat, hanki kaikki kangasneuvot! Laita neiti kangaspuille, pirran-päällinen piohon: äsken pirta piukkoavi, kangaspuut kamahtelevi, kuuluvi kylähän kalske, pirran pirske loitommalle.
Jälempänä herrani Jyskehellä tulevi, Hämeenkangas kai'un antaa, Jonka tuuli tänne kantaa! Sijaa tehkää Tapiolle, Väellensä mainiolle, Palvelijoilleen kaikille! Seis! Nyt levätkäämme tässä, Täss' on kaunis metsämaa. Virvatulet hämärässä Maata hiukan valostaa, Metsänpiika meille on Hankkinut tään asunnon. Mielikki, sä kaunoinen, Istu tälle kivellen, Väsynyt sun ukkos tähän Istahtavi kannon päähän.
Navetasta pitää sitten »tuiskuna» rientää tupaan, josta jo kuuluu oman pienokaisen itku: Eikä lausu lapsi parka, Saata kieletön sanoa: Onko vilu, vaiko nälkä, Vaiko muu tapahtumainen, Ennen kuin tulevi tuttu, Kuulevi emonsa äänen.
Sinunpa pitempi miekka, sinun kalpa kauheampi ehkä tuon on tarvinnetki, ennenkuin ero tulevi tahi kaula katkeavi : iske päältä, Pohjan poika!" Iski päältä Pohjan poika. Iski kerran, iski toisen, kohta kolmasti rapasi; eipä oike'in osoita, lipaise lihoakana, ota ei orvaskettuana. Sanoi Ahti Saarelainen, virkkoi kaunis Kaukomieli: "Annapas minäki koitan, jo se on vuoroni minunki!"
"Taas kun lähtevi talosta, jäähyväiset jättelevi, ellös viekö vierastasi ulkopuolelle ovea: tuosta sulho suuttuneisi, kaunosi kamaltuneisi. "Kun kerran halu tulevi käyä itsesi kylässä, kysytellen käy kylässä, lausutellen vierahissa! Sitte siellä ollessasi piä taitavat tarinat; elä sie kotia moiti, alenna anoppiasi!
Sylissänsä syöttelevi, käsissänsä kääntelevi. Laski pojan polvillensa, lapsen lantehuisillensa, alkoi päätänsä sukia, hapsiansa harjaella. Katoi poika polviltansa, lapsi lannepuoliltansa. Marjatta, matala neiti, tuosta tuskille tulevi. Rapasihe etsimähän.
Isä neuoi poikoansa, Vanhin vaivansa näköä, Kun kuki sukimojansa, Itse ilmöin luomiansa: "Poikueni, nuorempani, Lapseni, vakavampani, Kun sulle halu tulevi, Naia mielesi tekevi, Tuoa minneä talohon, Emäntätä etsiellä, Nouse aamulla varahin, Aivan aika huomenessa, Katsele kyliä myöten, Katsele talo talolta, Kust' on savu ensimmäinen, Siitä naios poikueni." Pani poikanen opiksi.
Kun ei muita tulle'kana, Ei sopine suurempia, Ankarampia ajane, Niin tulevi Tuonen sulhot, Kulkevi Manan kosijat, Jotk' ei moiti muotoani, Eikä katso kasvojani, Ei ne varttani valitse. Sitte tuonne saahessani Tuonen sulhojen tuville, Appi ei paitoa anone, Vaattehuksia anoppi, Kyty ei kysy kintahia, Natolapsi nauhanpäitä. Toisin sattui toivomani.
Jos lie heitty ja hylästy, Hyläsköhöt, heittäköhöt; Ei lehto leväten huoli, Hyvä halme hyövytellen. Vuoen lehtonen lepäävi, Kun tulevi toinen vuosi, Kasvavi paremman kauran, Tomiamman touon tuopi, Vihannamman viljan saapi, Teräkkään elon tekevi; Eipä huoli heinäpieles Yli vuoen oltuansa, Ei pahene piikalapsi, Jos on vielä viipykähän, Kukkana ison ko'issa, Marjana emonsa mailla.
Elköhön hyvä Jumala Luoko lasta luonnotonta, Eikä aivan armotonta, Isotonta alle ilman, Emotonta ensinkänä, Niinkun loi minun Jumala Isottaman alle ilman, Emottoman ensimmäisen Loi kun lokkien sekahan, Karille meren kajavan. Päivä pääskyille tulevi, Varpusille valkenevi, Ilo ilman lintusille; Ei minulle milloinkana.
Päivän Sana
Muut Etsivät