Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
VIROKANNAS: En minä mitänä päästä, mutta mun jälkeeni tulevi toinen suurempi minua, jonk' edessä taitun itse niinkuin kaisla myrskyn eessä hän päästää Suvannon päivän. RUOTUS: Kenestä puhut sa vanhus? VIROKANNAS: Puhun Marjatan pojasta, joka syntyi joulu-yönä maailman vapahtajaksi.
Yksin yöhyet kutovi, ometassa ompelevi, joka neulan pistämältä suli pistos sydänalasta; sai hamonen valmihiksi, meni Herran huonehesen. Kyseli kyläinen kansa: "Kuka Tuhkimo tulevi vailla Herran helmilöitä?" Tuli itkien kotihin. Kesän helmiä keräsi karjan kaahlamo-sijoilta, joka helmeltä hyvältä kuivui kyynel poskipäältä; päärlyt rihmahan pujotti, meni Herran huonehesen.
Maaria matala muori, Taaria talon emäntä, Lypsi lehmän lyyrytteli, Kantoi maion kaarutteli, Pani patsahan nenähän, Kuppisehen kultaisehen, Vaskisehen maljasehen. Tuli hiiri, joi vähäsen, Tuli toinen, puolen lappoi, Tuli kolmas, kaiken kaatoi. Läksi hiiri hiihtamahan, Lyhytjalka lyntsimähän; Katti vastahan tulevi: "Mistä hiihat hiiri raukka?" "Pakohon pahoista töistä, Pilloistani piilemähän."
Meitä on pietty metsikoina, Ulkomaalla mainittuna, Ennen soihmattu sioiksi, Apinoiksi arveltuna: Siitäpä se nyt tulevi, Sinä meitä, myö sinua! Emme kiellä keisaria, Hajoittele hallitusta: Suokohon suloinen Luoja, Vastakin vakainen Herra Keisariksi kelpo miehet, Sankariksi sarvipäiset, Jott' olis rajoilla rauha, Suomessa sula sovinto!
SAIRAS: Katso Väinö kansoasi! Tässä kuolema tulevi Louhen luomissa kivuissa, taudeissa tavattomissa; kell' on riisi, kellä ähky, kellä luuvalo lujempi, kenellä sydämen pisto, kellä paisehet pahimmat. Astu Väinö, auta meitä! V
Niin yönä yheksäntenä, kaheksannen päivän päästä toki tuskaksi tulevi, painuvi pakolliseksi. Kun ei ole kynttä varpahissa eikä sormissa niveltä.
Päivänäpä kolmantena kylä vastahan tulevi. Siitä lieto Lemminkäinen ajavi karittelevi vierimäistä tietä myöten vierimäisehen talohon. Yli kynnyksen kysyvi, lausui lakkapuun takoa: "Oisiko talossa tässä rinnukseni riisujata, aisani alentajata, luokin lonkahuttajata?"
Sanoi äiti Lemminkäisen, itse lausui, noin nimesi: "En mä tieä, kunne käsken, kunne käsken ja kehoitan. Menet männyksi mäelle, katajaksi kankahalle, tuho sielläki tulevi, kova onni kohtoavi: use'in mäkinen mänty pärepuiksi leikatahan, usei'in kataja kangas seipähiksi karsitahan.
Vaka vanha Väinämöinen käänti päätä päivän alta, luopi silmät luotehesen, katsoi taaksensa vähäisen: jo tulevi Pohjan eukko, lintu kumma liitelevi, harte'ista kuin havukka, vaakalintu vartalolta! Yllättävi Väinämöisen. Lenti purjepuun nenähän, vaatevarpahan rapasi, päähän pielen seisotaikse: oli pursi päin pu'ota, laiva laioin kallistua.
Konsa peippo piipottavi, Kesä lapsille tulevi; Konsa leivo laulahtavi, Nuoret hyppivi norolla; Konsa kukkuvi käkönen, Vanhuksetkin virkoavi. Milloin on kesä minulla? Silloinpa kesä minulla, Kun on kultani kotona, Joutsen hellä helmassani, Vaikka talvella tulisi, Lumisäällä laulahtaisi. Suuteloista äiti kieltää. Pitäneekö noutaa mieltään? Sydämeni sanoo toisin. Kumpaakin jos noutaa voisin!
Päivän Sana
Muut Etsivät