Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025


"Itkenpä minä jotai, Itken pientä veikkoani; En ole sitte silmin nähnyt, Kun piennä sotahan lähti, Isän polven korkunaissa, Aitin värttinän pituissa." "Elä itke veikkoasi, Tuolta veikkosi tulevi, Alta linnan airot souti Päältä linnan pää näkyvi; Tuopi uuet ummiskengät, Sulkkuiset sukan sitehet, Tuopi paian palttinaisen, Tuopi toisen aivinaisen, Jok' ei kutkuta kuvetta, Eikä kaiva kainaloita."

"Sitä hirnun Hiitten ruuna, Päräjän pahan heponen, Viety on poika polviltasi, Lapsi lanne'puoliltasi." Maaria matala neiti, Pyhä piika pikkarainen, Tuosta tuskille tulevi, Itkeä kujertelevi.

"Vilu viimeinki tulevi vihattuna vierressäni, seinävieret seistessäni, ollessa oven takana. Arvelin, ajattelime: ei minusta lienekänä viikoista vihanpitoa, kaukaista ylenkatsetta tässä lemmon leisiossa, pirujen pesäsijassa. "Heitin hempeät tupaset, armahat asuinmajani, läksin, vieno, vieremähän.

Minä vain oon köyhä saksa, en käsitä urhon töitä, köyheä kansoa käsitän. Luulenpa tajuavani tutkelmanne. Tiedän, miksi ei kohoa Suomen päivä. Väinö on tietäjä väkevä siitä ei epäilystä mutta häll' on yksi virhe: Hän ei kansoa rakasta. Minä kansoa rakastan samoin Ruotus ruotsalainen. Mulle on veli jokainen, ken tulevi vastahani. Eikö totta? KANSA: Totta, totta!

Ajella karuttelevi Kaksi päivä'ä keväistä, Kaksi yötä järjestänsä; Sanoi piltti pikkuruinen, Vantti vaaksan korkuhuinen: "Jo minun tulevi nälkä, Kun ei syöä eikä juoa Eikä purtua pietä." Sanoi herra Heinrikki: "Jo pian talo tulevi; Lallola on lahen takana, Hyvä neuvo niemen päässä, Siinä syömme, siinä juomme, Siinä purtua piämme."

Jumalat jumahtelivat: "Kohti korkea tulevi, päin vieras parempi meitä."

Elköhön emoton lapsi, Elköhön sinä ikänä Kuunnelko kevätkäkeä Pohjan puolelta mäkeä: Itku silmähän tulevi, Veet poskille valuvi, Heriämmät hernet-aarta, Paksummat pavun jyveä; Kyynärän ikä kuluvi, Vaaksan varsi vanhenevi, Kuultua kevätkäkösen. Ohoh kullaista kotia! Lämmin paita liinainenki Oman äidin ompelema; Vilu on vaippa villainenki Vaimon vierahan tekemä.

Itse tuon sanoiksi virkki: "Mikäs neuvoksi tulevi, kukas pannahan etehen?" Jopa muiksi muutaltihe, tohti toisiksi ruveta.

Kun tulevi kaupoiltahan, Tuo ei tenkoa tinaista; Tuopi kyllä kyynäsvartta, Viljalta vihaista kättä, Jolla tukkani repivi, Hapseni hajottelevi, Tukat tuulelle jakavi, Ahavalle anneksivi. Jo johonki saatettu. Jo mun saatti saarehinen, Juohatti joentakainen, Hurstille humalahurjan, Viinavillin vuotehelle, Vasten tahtoa emoni, Varotusta vanhempani.

Ja toinen kun tulevi hoilottaja, niin sille hän laulun laulaa: »Hei, rakkaus se on kuin palsamipuu ja laulu kuin elämänlanka! Mut kukapa sen uskoi sen tytön pilkan niin kovasti koskevankaanMinä käyn kuni kyntäjä pellollaan kodin rakkahan raunioita ja muistelen muistoja lapsuuden, kalaretkiä, karkeloita. Minä käyn kuni kyntäjä pellollaan sydän täynnä ja rinnassa rauha.

Päivän Sana

oppineidenkaan

Muut Etsivät