Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
RICHARD. Niin totta hyvää tarkoitan ja kadun, Kuin tämän sodan vaaratöissä hyvin Mun käyköön! Oma käsi surmatkoon mun! Taivas ja sallimus mult' ilon vieköön! Yö, rauhas kiellä, päivä, valosi! Kaikk' olkoot onnen tähdet mulle nurjat, Jos hurskain mielin, pyhäss' aikehessa, Puhtaasta tosilemmestä en kosi Suloista tytärtäsi, prinsessaa!
JUHANI. »Mene elvettii, sinä pirkelee mias!» Hmmh! Kenenkähän nyrkin luulisitte tässä ylinnä keikkuvan? Häh? Smatrii, kubbe! ja huomaa kuinka kymmenen vuoden kuluessa muuttuu täällä maailman muoto. AAPO. Juho, Juho! TUOMAS. Nyt, veli, tahdon minäkin sanoa sanan; ja oleppas vaiti oman rauhas tähden. Kanttoori antakoon heille anteeksi; he eivät ymmärrä.
Soma, armas toimi, Tulithan sä elämäni aatteheeksi, Tuoden uutta elaketta sielulleni Murheen päiväl, kuolon niittäessä tässä. Mut nyt onni kova ehkä toisin tahtoo, Pyhän pyrkimisein tyhjäks tehdä tahtoo. ALMA. Minä tiedän sydämmenne murheen syyn. ELINA. Sinun sydämmesi ikävöitsemys, Salasuudes olentoas polttava. ALMA. Olkaat rauhas, äiti!
Silmissäs unten vienos vallitkoon, Unelman enkel yksin rintuessa! Lapsen haudalla. Ken lie niin lyhyeks säädellyt, Oi lapsi, ties', ku jättänyt Maan riemut oot ja huolet? Sait nähdä vasta kevättäs, Tok' asui kyynel silmässäs, Sielussas tuskan nuolet. Taas rauhas sulle annettiin, Makeesti, syyväst' uinut niin, Kuin kukka kankahalla, Mi nukkuu lunten alla.
Sydämmen juureen murhe muuttaa majaa, Vireille sala-tuskat ajaa, Levotta hyörii hän ja rauhas runtelee; Ja haamuaan hän aina vaihtelee: Mut haamun' olkoon vaimo, lapset, suku, Tai veitsi, myrkky, vesi, valkia Sä säikyt nuolta, jok' ei kannata, Sit' itket, mik' ei sulta koskaan huku. Ma Luojan vertainen?
Tään rakkaus mun sitoi vyölleni Sun rauhas valvojaksi. SALLA. Minunko? SALMO. Kysytkö? Eikö väijy sieluas Tänään tuo piru maasta vierahasta, Jok', ärsytellen mua, vanhempas Sydämmet loihtii myrkkypaloilla, Joit' antaa niellä kiiltokuorissa? Niin kerrotaan. SALLA. Mä tuosta kauhistun. SALMO. Vaan vastamyrkynkin he tuntevat Viel' avuksi.
Tuuli repiä riuhtoi leninkiäni ja hiukseni löivät kasvojani mutta minä en tarvinnut "suojelevaa viittaa", pienissä lapsenkäsissäni ja jaloissani oli jotakin raudan ja teräksen kovaa; minä taistelin urhoollisesti tuulta vastaan palatessani kotiin ja toruin Spitsiä, joka sillä aikaa laiskasti oli lämmittänyt nahkaansa lämpimän takan edessä. Jos turma onnes hävittää Ja rauhas häiritsee...
Tyttö, nuolen tuskaa vasten Viel' et kaipaa varjelusta; Jumal säästää syöntä lasten, Joill' ei viel' oo aavistusta. Vaan kun karkaa rauhas, kalvoo Kaipuu, halu hehkuvainen, Varo, silloin Lempi valvoo, Varo, läsn' on jumalainen. Serenaadi. Armaani luon' ei enää lamppu loista, Kuu vaalas heijastaa vaan akkunoista, Enk' enää verhon kautta erottaa Voi neittä ihanaa.
Runoilijoille on tarpeen kuulija niin kuin Ivan Kusmitshille viinaryyppy päivällispöydässä. Mutta kuka tuo Masha on, joka on sun rauhas poistanut ja saattanut sinut tuskaan? Eiköhän vaan ole Maria Ivanovna?" "Se ei ole sinun asias", vastasin minä närkästyen, "oli kuka hyvään. Minä en pyydä sinun neuvojasi enkä arvelujasi". "Oho!
Päivän Sana
Muut Etsivät