Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. lokakuuta 2025
Mutta kun kyllältään oli ruokaa saatu ja juomaa, poikaset kaatoivat sekomaljat viiniä täyteen, kullekin tarjosivat, päält' uhrasivat pikareista. Virsin Apolloa suostuttain noin viettivät päivän, kauniin paiaanin kajahuttivat poiat akhaijein kiittäen Turvaajaa; hän kuuli ja siit' ilon tunsi. Vaan alas mentyä auringon, hämyn tultua tumman rantaan yöksi he laskeutui luo kytketyn laivan.
Aktorin poiat: Kteatos ja Eurytos, ks. Il. II 615-624, Sel., XI 709, Sel. Malja parikorva: depas amphikýpellon, ks. Il. I 585 Sel. Ja se seikka, että puhutaan hänen hautajaisissaan toimeenpannuista urheilukilpailuista, viittaa siihen, että hän runoilijan käsityksen mukaan oli pysynyt vallassa kaatumiseensa asti.
Hällepä neidon soi valioimman poiat akhaijein; kunnialahjan senp' Agamemnon valtias ryösti. Mieleen jäytävä jäi viha siitä; mut iliolaiset saivat akhaijit karkkoamaan peräkeulojen keskeen, saartivat umpeen tiet; jopa saapui hälle akhaijein vanhimmat monet tarjoamaan ani-loistavat lahjat.
Noin hän virkki, ja vait oli kaikk', ihan ääneti, kauan mykkinä murheissaan siin' istui poiat akhaijein; nous sotaärjyinen Diomedes virkkaen vihdoin: "Atreun poika, ma vastustan sun neuvoas houkkaa, kuin kokouksess' on lupa, valtias; siis älä suutu.
Noin hän virkki, ja ponnahtain ylös nukkuja nousi, noin nimes, siivekkäät sanat virkkoi, vastaten hälle: "Kimpuss' ain' olet, vanhus, ei väsy touhusi totta! Missä nyt muut ovat nuoremmat toki poiat akhaijein, jotk' ylt'ympäri kiertää vois havauttelemassa valtikankantajat kaikki? Et hellitä vain sinä, vanhus!"
Vain ajokilvass' aimommat oli Aktorin poiat, heitä kun kaks oli, ponnistain kademielinä voittoon; palkinnoistapa näät paras viel' oli vartoamassa. Nuo oli kaksoiset, kävi ohjiin oivana toinen, oivana ohjiin, taas veli toinen roimana ruoskaan. Noin olin kerran kelpo, mut nuoremmillepa jääkööt nyt väkikilvat nuo; minut vanhuus kolkko jo painaa pakkons' alle; mut mies olin muinoin urhoja uljain.
Zeus isä, auta jo pois pimeästä sa poiat akhaijein, seestytä taivaas, suo valo silmiin, kaatua salli päivän kasvojen alla, kun surman meille jo sääsit!" Virkkoi noin, ja jo Zeus hänen kyyneliään polotellen hääteli hälvenemään yösankean, saartavan usvan; päivä jo paistoi taas, koko taistelo selkeni silmiin. Pyys sotaärjyiseen Menelaoon kääntyen Aias: "Rientäös katselemaan, Zeun-heimoinen Menelaos!
Poiat kansan urhokkaan, min verta joi jo Puolan, Lützin, Leipzigin ja Narvan multa, viel' on Suomi voimassaan, voi vainolaisen hurmehella peittää maan! Pois, pois, rauhan askar, jää! Jo myrsky käy, jo tanner järkkyy, syöksee tykki surman tulta. Eespäin rinnan rientäkää! Meit' urhoiks isäin urhohenget tervehtää. Kaunista näin ei meillä tietä toista! Rynnätä päin on riemu rohkeoista.
Mut nähnyt ei sitä impynen ja murskaksi onneni astui. »Niin suloinen ja hertas on kyll' onnellinen lempi, mut lempi vallan onneton on sentään suloisempi. Näät siin' on aina tenhoa ja tuntehille uutta, on toinen päivä toivoa ja toinen toivotuutta.» Tään Siiri kuuli siskoltaan ja päätti tuota koittaa. Mut turhaan! Kaikki poiat vaan hän vangiksensa voittaa!
Siksi kun syntyi taas sen kunnon ja onnen Olympo, poiat te pohjolan, hei! me armoille antau ei! Oltihin ennenkin ja ollaan vieläkin. Kaukaa kaari on syntymämaan, kulkee sen päivä ja kuu. Hei, pojat pohjolan, hei!
Päivän Sana
Muut Etsivät