Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. lokakuuta 2025
Kenpä kurja kyntää tuolla? »Kyntää Suomen suuri suku, jonk' on aavat hengen alat, jonk' on laaja lasten luku.» Eikö suojaton nyt Suomi, kun sen poiat parhaat läksi? »Täten Suomen suojelemme, teemme verin tiettäväksi: Suur' on aika, tuntureilta kajastaa jo päivänkoitto. Yhtyy Väinön heljä heimo, veljet: kuolema tai voitto!
On siinä kuiske ja huiske, Yöss' sirpit välkkyvät varkain, Ja kuhilaille se nousee Jo vilja kultaisten sarkain. Mut yksi on pojista sorjin Hän kiihkeinnä leikkaa viljaa, Yks kuiskivi innokkaimmin: "Ja hiljaa vain, pojat, hiljaa!" He mökille salaa saapui, Kun vilkkuili iltatähti; Oli aamu, kun poiat uljaat Kukin omaan työhönsä lähti.
Mutt' ei kauemmin halu sallinut urhean Aiaan seisoa kohdallaan, muut kuss' oli poiat akhaijein, vaan yli laivojen kantten hän väkiaskelin astui, tankoa huiskuttain, meritaistelokeksiä vankkaa; seitsemän syltä sen vartt' oli, vahvistettua renkain.
Vanhat vaarit ne tuvassa Muorin kanssa katselevat, Kuinka poiat pakkasesta Tuolla tuiskusta tulevat, Pakkasesta paukuttavat, Ruumis raukka raukiana, Kovin vaivoista väsynnä."
Taas mitä Nisyros, Krapathos, Kasos urhoja kasvoi, Kos, koti ruhtinas Eurypylon, ja Kalydnai-saaret, niitäpä Feidippos sekä Antifos johtivat, poiat Thessalos-valtiahan, joka Herakleen oli poika; kolminkymmenin nää kera seurasi kaarevin keuloin.
Iloisesti hän lauloi: 'Rientäkäämme, savolaiset, sekä poiat pohjalaiset! Vannoi, että nyt on hetki tullut, parin viikon päästä on viimeisellekin ryssälle annettu maasta iäksi krakoviakia; sitten riennetään Vienan Karjalaan, jossa, lauloi hän, kultakäköset kukkuu, ja valloitetaan Pietari, josta tehdään suomalainen kaupunki, sillä se on täysin suomalaisella alueella, ja vähitellen, vuosikymmenien kuluessa leviää Suur-Suomi, minne hän sanoikaan?
Hymyhuulin noita kansa kuuli, niinkuin lapsi kehtolauluansa, jonk' on äidiltänsä ennen kuullut, mutta unhottanut maailmalla. Nauroi nuoret Ahdin leikkilöille, Väinön lausehille vanhat nyökkäs, itki neiet nuoret Kullervoista, poiat surkutteli Ainon surmaa.
Kasvoi tuosta kansa kumma, vääräsäärinen sukesi, suku lynkkä, heimo länkkä, kiero-silmä, kitku-sielu, pahan-suopa suuremmille, pilkan-suopa pienemmille, kansa naapurikateinen, rampa, raaka, synkkä synty, ilman ihmisten iloa, vailla auringon valoa, tytöt tynnyrin pituiset, poiat nahturin näköiset, kaikki kuin katajapehkot, äyskiväiset, räyskiväiset.
Virkki, ja viestin vei heti tuulena-kiitävä Iris kartanohon Priamon, valituksen vaikean keskeen. Luon' isän piiriss' istuivat pihall' itkevät poiat, kyynelin kastoivat pukineitaan, vaan isä vanha vaippaan kääriyneenä hän maass' oli; päätä ja kaulaa ylt'yli paksultaan lika peitti, jot' itse ol' ylleen vanhus kourillaan kokoellut, kierien maassa. Tyttärien, miniäin iso vaikerrus talon täytti, itkien muistelevain, kuink' alla Akhilleun kätten sortunut aimoa mont' oli surmaan, heittänyt hengen. Luo Priamon kävi airut Zeun, sanan hälle jo saattoi hiljaa kuiskaten, vaan hänet valtasi värjyvä pelko: "Malttuos, oi Priamos, vesa Dardanon, pelkosi heitä! En totisesti ma sun tule luoksesi viestinä turman, vaan hyvin aikein; airuenaan näet Zeus minut laittoi, kaukaakin joka kaitsijanas sua säälien katsoo. Hektorin noudantaan nyt Olympon Zeus sua käskee lahjoin, lunnahin, jotk' ilahuttavat mieltä Akhilleun. Lähteös yksin, muit' ei myötäsi miehiä Troian, airut vain vaka, vanha, jok' ohjata voi nelipyörät vankkurit muuleineen sekä jälleen vainajan noutaa kaupunkiin, hänet, jonka on kaatanut aimo Akhilleus.
Varjele vakainen Luoja Suomen suuren ruhtinaita, Kaiken kansan haltioita, Että voisit voimallansa Nämät seikat selvitellä, Päästeä Savon sanoille, Sitehistä Suomen kielen, Että soisi Suomen kieli Kaupungissa kulkiessa; Että me poloiset poiat, Kurjat raukat Karjalaiset Suomen saisimme sanoa, Suomen kirjat kirjoitella, Suomen oikeustuvissa, Kansselissa kaunihissa!
Päivän Sana
Muut Etsivät