United States or Romania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Virkki, ja viestin vei heti tuulena-kiitävä Iris kartanohon Priamon, valituksen vaikean keskeen. Luon' isän piiriss' istuivat pihall' itkevät poiat, kyynelin kastoivat pukineitaan, vaan isä vanha vaippaan kääriyneenä hän maass' oli; päätä ja kaulaa ylt'yli paksultaan lika peitti, jot' itse ol' ylleen vanhus kourillaan kokoellut, kierien maassa. Tyttärien, miniäin iso vaikerrus talon täytti, itkien muistelevain, kuink' alla Akhilleun kätten sortunut aimoa mont' oli surmaan, heittänyt hengen. Luo Priamon kävi airut Zeun, sanan hälle jo saattoi hiljaa kuiskaten, vaan hänet valtasi värjyvä pelko: "Malttuos, oi Priamos, vesa Dardanon, pelkosi heitä! En totisesti ma sun tule luoksesi viestinä turman, vaan hyvin aikein; airuenaan näet Zeus minut laittoi, kaukaakin joka kaitsijanas sua säälien katsoo. Hektorin noudantaan nyt Olympon Zeus sua käskee lahjoin, lunnahin, jotk' ilahuttavat mieltä Akhilleun. Lähteös yksin, muit' ei myötäsi miehiä Troian, airut vain vaka, vanha, jok' ohjata voi nelipyörät vankkurit muuleineen sekä jälleen vainajan noutaa kaupunkiin, hänet, jonka on kaatanut aimo Akhilleus.
Kammion kalleudet, lukemattomat Hektorin lunnaat noutivat, kuormasivat täpö-täyteen vankkurit uljaat, vihdoin valjastain lujat muulit, luukavioiset ammoin soi Priamolle ne lahjana Mysian miehet valjastain Priamon ajovaljakon myös, jota vanhus hoitanut itselleen oli seimellään sileällä. Valjastuttivat noin pihall' ylhän kartanon vaunut kansan pää Priamos sekä airut, mielevät vanhat.
Kyökistä, nähkääs, kun ulos vilkasen, niin mitä näenkään, tännehän saa nimismies ihan uutena; uudet on rattaat, uus hepo myös, ei ennen nähty, se myrskynä lentää, vaatteuskin se on häll' ihan uusi ja ihmehen kaunis. Vaan kun rientäen portaillen tulen uuteliaana, näen, miten kaikkia tervehtii pihall' arvosa herra, vanhaa, nuorta, ja silmä on lempeä kuin valo päivän.
Pihalt' armaalt' laulut kuului, Nyt ne lepää laulajat, Siiven alle peittäin päänsä Pesässään he nukkuvat, Vielä heinäsirkan ään' Niityllä soi heleään, Lapsen', laskeu siis vaan Rauhass' aivan nukkumaan. Pihall' armaat kukkaistertut Korren päässä nyökkyvät, Kuunvaloa hengittäin, he Suloist' unta näkevät. Nukkuu omenakin puu, Kukat puussa uneksuu. Lapsen', laskeu siis vaan Rauhass' aivan nukkumaan.
Kysy kullalla tytärtä, Hopialla morsianta, Sormuksilla suosittele, Silkkinauhoilla sitele; Kuulu kullalla kosivi, Hopialla huolittavi, Sormuksilla suosittavi, Silkkihuivilla sitovi. Kotien erotus. Mistä tunsit tuhma tulla, Oron kärsä tien osasit, Tähän kuuluhun kotihin, Kaunihisen kartanohon? Kun tulet tähän kotihin, Pistätet pihan sisälle, Pihall' on humalan pilpa, Rasvan kartu kartanolla.