Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
»Nähneethän jo usein oomme, kuinka koko vuoden työn Kova onni kukistaapi, tulless' yhden hallayön; Mut ei silti mieli murru eikä murtua se saa: Kesää uutta toivokaamme, se voi kaikki parantaa.» »Kesä uusi koittaa vielä, vaikka kauvan viipyiskin, Kansa uusi nousee silloin, kansa mielin hehkuvin. Sortajansa sortamalla, onnehen sen käypi tie; Mutta riemuhuudot teiltä kadoksissa silloin lie.»
Ei mitään puuttunut mun onnestain ja kuitenkin ma vielä jotain hain. Sen muistinko, ett' olin ihminen, ett'en ma luotu ollut onnehen? Ma kukan kalkin huulilleni vein, join riemukylläiseksi sydämein, ei ollut taivas taivas, maa ei maa, kaikk' oli autuasta unelmaa. Mut sentään, syvemmällä jossakin, ma tunsin kuni janon kuitenkin. Sen muistinko, ett' olin ihminen, ett'en ma luotu ollut onnehen?
Kesä uusi koittaa vielä, vaikka kauvan viipyiskin, kansa uusi nousee silloin, kansa mielin hehkuvin. Sortajansa sortamalla, onnehen sen käypi tie; mutta riemuhuudot teiltä kadoksissa silloin lie. Riemuitkaatte rikoksista nyt te kansan sortajat, nythän valta teidän ompi, nyt te ootte voittajat. Tuhotöistä riemuitkaatte, teidän ompi hallayö, mutta seuraukset senkin poistava on kansan työ.
Sen koivun oksilta kiehtoin soipi tuo tarina kaunis ja utuinen, mi pettänyt on niin monta, monta ma myös oon kuullunna kerran sen. Se kevään toivoja tarjoo sulle ja kutsuu onnehen ikuiseen. Mut ällös lauluhun liioin luota, ei koskaan kuulu se toteuneen. Ken kerran kuuli sen laulun tenhon, sen onnen kalpea kaiho vei, hän istui iltamat itkusilmin ja rinnan rauhoa saanut ei. ANTIN P
Hän nuori olj, ja varat karttumassa; Vaan hänestä ei nuoruus iloo tuota, Hän rikkauden onnehen ei luota. Sophronia, mustasilmä, ihanainen, Hän neitosista suloisin on vainen.
Kuin narri mä haavetta hapuilin, oman aarteeni unhottain kera varjoni vauhkona kilpailin; sisällystäni sieltä mä hain, mikä outoa, onttoa kuorta on vaan, jos kuinkakin pettävä lie niin, ystävä, onnehen korkeimpaan oman sielusi tutkimus vie. Koko luonto sun täytyvi yllättää, tuhatkarvainen kaikkeus on; vaan muita sä kuin voit ymmärtää, oma itseys outo jos on?
Kultiin vaihtaisinko ma tuon, sekä onnehen muuhun onneni, kun saan tääll' yhä tuttujen kanssa ma olla! Lemmen tunnen ma nyt, miten lemmitähän kosijoita: sentäänkin isä rakkaamp' on, kodin kukkivat niityt, metsät tuolla ja tuoll' ulapoitten välkkyvä pinta.
Olin nuori ja onnehen luotin, sulosilmien lupauksiin, petin itseni, järkeni juotin utuhienoihin unelmihin. Opin taas kevätlaulujen nuotin, jonk' kerran jo unhoitin, näin kesästä unta ja uotin niin syksyhyn heräsin. Oi, silmät tummat, en teitä toki koskaan ma syytä, en! Te itkitte kyyneleitä niin kauniisti säälien, kun henkeni helpeheitä suu surmasi punainen.
Me tahdomme takoa Sampoa Ja valvoa vastaisuutta. Me tahdomme Suomelle suuruutta, Me tahdomme valoa, vapautta Ja armasta aikaa uutta. Me tahdomme henkemme helmyet Yön kätköistä ilmi luoda, Ja salojen armahat aartehet Ja kansamme kaikkikin kalleudet Jo kansojen tiedoksi tuoda. Me tahdomme polville uusille Tien onnehen viitata, näyttää.
Siis vapauteen taistellen Ken miehen mieltä kantaa: Tie suorin kulkee onnehen Lähellä kuolon rantaa!» Ja vasamata nopsempaan, Jonk' ilmaan viskas jousi, Nää sanat lensi halki maan, Ja Suomen kansa nousi. Nyt liekki sodan verisen Levisi pitkin maata. Ei Suomi sotaa Ilkkaisen Unohtaa koskaan saata. Jo kohtas kosto sortajat Kädellä ankaralla, Siks kunnes juonet kavalat Löi Ilkan Nokialla.
Päivän Sana
Muut Etsivät