Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. toukokuuta 2025
Fredrik Tignoson seuralaisinensa ja Traversaran, Anastagein perheet jo molempain on niiden kunto kuollut ritarit, naiset, ilot, murheet, joista jalous ynnä lempi sieluun syttyi; nyt siell' on sydämet vain kylmät, pahat. Ah, Brettinoro, kuinka pois et karkkoo, kun pois on heimos karkonnut ja muita myös paljon, synnin-syytä välttääksensä?
Kun kyky, luottain tulen voimaan, maan alla kellon valmistaa, niin kirkon tornista se soimaan käy tekijäinsä kunniaa. Sen ääni kautta aikain kauan soi kaikuin korviin ihmisten, se murheet lientää luona hau'an ja yhtyy kuoroon hartaiden. Se katsoo ihmislapseen lietoon; ja vaiheet päiväin kerkeäin tuo juhlallisna kansan tietoon sen malmi, mieltä ylentäin.
Ah, ole aina kanssani, Mun kurjan pysy puolla, Mua opeta, Näin lopeta Mull' ovat turhat murheet! Mua armahda, oi Herra! Oi suloinen Sä Jesunen, Sun veres kallis, pyhä On turva, vaha vakainen Kaikessa hädäss' yhä. Suo, että vaan Siit' avun saan, Niin kuolemall' en kuole! Ei mikään taida meitä Jumalan rakkaudesta erottaa.
On kirkas taasen luonto, kirkas maa, Ja kirkkaana taas päivä taivaall' loistaa, Taas tyyntä rauhaa rinta raukka saa, Ja riemu hetkeks mustat murheet poistaa Mut hetkeks vaan, taas alkaa raskas työ, Koht' uhkailla taas saattaa synkkä yö.
Ja sitten tiedänhän sen tulkoon eloni päivä pitemmäksi tahi lyhyemmäksi, tulkoon se iloiseksi tahi painakoon sitä murheet, niin Ei päivä niin pitkä konsanaan ettei tulis iltaa sille, se ilta, jona saan mennä kotiin kotiin poikani, kesälapseni luokse!
Hän oli iloinen, eikä se ihmeellistä ollutkaan, sillä molemmat istuivat käsi kädessä, unohtain maailman murheet ja ehkä hereillänsä kuitenkin vaipuneina suloisiin unihin. Lukiani! oletkos koskaan rakastanut rakastanut sanan oikeassa merkityksessä? Ah! Silloin on sinullakin semmoisia hetkiä ollut, ja minun ei tarvitse näistä sinulle kertoa.
Sä viime tähti, kalvas koi, mi hymyin vilkut aamuin ain, nyt sätees taas sen päivän toi, mi Meerin riisti rinnoiltain. Oi, Meeri, henki häipynyt, miss' asut tuolla väikkeessäs? Mun, vaisun, voitko nähdä nyt, nää murheet kuulla ystäväs? Kuink' unhottaisin päivän tuon ja Ayrin armaat siimehet, kun liiton teimme luona vuon: oi, eronhetket kaihoiset!
Niiden aikaansaaman isänmaallisen innostuksen Cajander kuvaa seuraavilla haltioituneilla säkeillä: »Ken tuost' ei hurmautuisi? Ken enää kylmäks jäis? Ken miekkaa nyt ei tahkois, ken keihäst' ei terästäis?» Mutta kuningatar on yhä vanki, vapauttajaa ei kuulu, yö on edelleen ainoa, joka ottaa vastaan murheet yksinäisen.
Mutta miten paljon taistelua ja vastoinkäymisiä tuo vapauden ja riippumattomuuden harrastus tuottikaan, Liisa oli jo aikoja sitte oppinut tuntemaan ne murheet, joita Betti täti aavisteli, kaikki nuo tuhannet maalliset pikkuhuolet, joista hänellä ei ennen ollut aavistustakaan.
Rintaan voimakkaasen nojauupi Immyt hienon hento, ihanainen Silmissänsä autuus kuvastuupi Tällä hetkellä hän vain on nainen: Murheet maailman hän unhottaapi, Noin kun uinahtaa hän tuossa saapi Sulhon rintaa vasten. Elo autuasten Tunteen täysi valta yksin on.
Päivän Sana
Muut Etsivät