Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. toukokuuta 2025
Elämän suuret murheet ovat painaneet hänen sieluansa, ja niistä hän on saanut kyvyn nähdä tulevaisuuteen. Hän voi ennakolta sanoa ja varoittaa semmoisista, mitä ei kukaan aavistakaan. Marian kylmyys hävisi tätä kuullessa. Kääntyen Attilaan kysyi hän: Voiko murhe tehdä ihmisen semmoiseksi? Ainakin sanoo äitini, että tuska, murhe ja kaipuu ovat hänet semmoiseksi tehneet. Entä te? kysyi Löfving.
Kun kumpikin oli purkanut sydämensä huolet ja murheet, heräsi Katissa vilpas eloisuus taas pikemmin kuin opettajassa. "Onko se totta," kysyi hän, "että olette Sysmästä?" "On kyllä." "No miksi olette tahtoneet sitä kieltää? Eihän se ole mikään häpeä." "En minä ole sitä milloinkaan kieltänyt." "Mutta se on julmaa, mitenkä ihmiset voivat valehdella.
Harzin vuoristossa elok. 1889. Rintaan voimakkaasen nojauupi immyt hienon hento, ihanainen, silmissänsä autuus kuvastuupi tällä hetkellä hän vain on nainen: murheet maailman hän unhottaapi, noin kuin uinahtaa hän tuossa saapi sulhon rintaa vasten. Elo autuasten tunteen täysi valta yksin on.
Niin mun mielein aallokossa Riemut, murheet vaihtelee, Suistuu milloin syksyn yöhön, Milloin taivoon taistelee. Laine suuri, lakkapäinen Vaatii synkän syvänteen, Valo kirkas keskipäivän Luopi vahvan varjosteen. Kun on toiveet tuiki suuret, Suuri myös on pettymys Tyynny, taltu, myrskymieli, Se on sentään täytymys!
Oisitko täällä! Ah kuink' uskallan Toivottaa! Toivon täytyy kuihtua. Istuu tuolille ja laulaa sitraa soittaen. Sielu, säästä huokaukses, Silmä, kätke kyyneleesi Taivas hylkää rukoukses, Maass' ei täyty toivotuksesi Sulje murheet sydämmees'! Enpäs, en! kas hopeiset Toivon aaltoset pois huuhtoo Murheet mutaiset! Enpäs, en! kas kultaiset Lemmen liekit polttaa, liehtoo Vaivat, vastukset!
Se on synkkä pessimistinen taulu, sillä vaikka »viimeisen tuomion» toinenkin puoli, autuaitten pelastus on yhtä rintaa esitetty, ei siitä ainakaan minuun ole jäänyt muuta muistoa kuin muisto ankarasta, leppymättömästä vihasta ja ihmiskunnan peruuttamattomasta kadosta. Taiteilija maalasikin sen vanhoilla päivillään, kun murheet ja vastoinkäymiset olivat hänen mielensä murtaneet.
EDGAR. Kun suuremmilla saman tuskan näämme, Muistamme tuskin omaa kärsimäämme. On huoli haikein yksin huolta kantaa, Ja ilot, onnet, kaikki alttiiks antaa; Mut kärsimystä paljon huojentaapi, Kun surut, murheet osaveljen saapi. Kuin kevyt, helppo kantamus on vaankin, Kun sama taakka sortaa kuninkaankin! Laps hälle, isä mulle tuskan tuo.
Et vähintäkään, sitä vastoin tunnen itseni melkein virkeämmäksi, ja minun iloni onkin juuri keventää toisten taakkoja, jos vain suinkin voin. Ah niin, armas kummitätini, toisinaan näyttääkin minusta kuin jos muiden ihmisten murheet sinut aivan maahan painaisivat. Erehdys, erehdys, mutta murheet sikseen, sinä mainitsit juuri vanhasta Biinasta! Niin, se raukka kun on taittanut jalkansa iljanteella.
Ma katson sorjain leikkiä hetken aikaa, Kuink' uudet hemmet perhoja noita viettää, Siks' kunnes itse perhona leijaan myötä Virmana leikkimähän. Itkuista, joilla talveas kastin, tyttö, Kevääsi kauno-kukkia palkaks' suonee; Huokuista, jotka kalpea suus' mult' otti, Terveeltä suutelun saan. Tuutulaulu sydämelleni. Uinu, syömmeni rauhaton, Riemut unhota, murheet maan!
Niin todellakin, Herttahan sinun nimesi kuului olevan, kun minä oikein muistan Hertta-rouva. Jertalta pääsi nauru ja hän sanoi: Sattui ihan kohti. Kyllä olisi kätilö saanut syntymälämminnä puristella sitä sinun päätäsi visummaksi. Kovin on hatara. Ei. Hatara on hyvä. Siihen ei vastaa elämän surut eikä murheet eikä ilotkaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät