Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Sun luokses hetkeksi jos taivun, Kun nostat aatteill', aikehilla Ja hyvän henkes tuulelmilla Taas niinkuin malmi syöksyn syvyyksiin. Ja ahdistusten alhossa Ma tunnen tuskaa, puutetta, Kuin miekka pistäis hengen ytimiin: Totuuden miekka minut vapahda, Omakses olentoni valloita! Mit' auttaa ulkosiivous, Kun sisäll' asuu kirous?
Yhtenään noin kyselemme, Kunnes viimein aimo lastaus Multaa meiltä suut jo tukkii, Mutta onko tuo nyt vastaus? Maailman meno. Jos sait paljon, niin sä saat Yhä lisää joka hetki. Jos vain vähän sait, niin pois Otetaan nuo vähäisetki. Jos et mitään saanut lie, Hylkyväki, päätä vaivat, Sillä elon oikeus on Niillä vain, mit jotain saivat. Sfinksi.
Tehköön kerjureille, mit' aikoo mulle lahjaa antava. Vain vaadin korvaa lasten kyyneleille povenne maininkien pohjassa, jotk' Eedeninsä katoomista itkee, kun kalma heiltä kukat heljät kitkee. Ne leikki siellä sievin päivänperhoin, ne kirmas yli niittuin kirjavain. Yön hunnut yksin heidät huoli verhoin, Koi-Luojan rusko heidät riisui vain.
Oon yksinäinen, perijää ei mulla, mit' omistan, se yhteiseks saa tulla. Te ootte poikani, hän tyttäreni, ma muutan rautatehtaalleni rajalla; Te kodin perustatte sillä ajalla, kohtaamme taas, kun umpeen vuosi meni. Mun tunnette, nyt itse miettikää, ei helposti saa ottaa elämää, asemaa erikoista muihin nähden; ja, valita Te saatte, Herran tähden!
Mit' itse mä? Tehnyt muistollein Oon puhtoiselle mä velkaa vainen On kaunotar kalpea saarellaan, meri ääretön, äänetön sen joka puolla. Ei loppua voi elo milloinkaan Uutt' uskoa antavi lapsonen tuolla. Hän laski kynän kädestään. Vasten tahtoaan hän sattui liikuttamaan pöytää, niin että se kolahti.
Alkupuolla kristikirkon aikaa, Uuden maailman kun loistaessa Vaalen' maa ja usea uskovainen Silmäns' siitä kauhumielin käänsi. Asui Atheenassa mies Khrysanthos. Varhain, ennenkuin viel' la'en päältä Ruskee tukka kuihtui, kevään ruusut Posken jätti, korkee otsa uurtui, Ol' sen korviin sana soinut, rinta Riemull' auennunna Kristukselle. Mutta hänt' ei uusi syntymänsä Saanut kammomaan, mit' elämässä Pyhäks', armahaks' hän arvas ennen. Vihaamaanpa hänt' ei koskaan saatu Maata, jossa häll' ol' isänmaansa, Kaunis Hellas; ihanteensa aina Ol' Atheena, kirkas templikylä; Hekkumaanpa vielä sielu suli
Kasvoi pojat, viel' ei lennä Kuherrusta kuultiin: "Pakohon täst' ei nyt mennä", Pesässä niin luultiin, Vaikka usein pesän luoksi Kalle Villen kanssa juoksi. "Häkkilinnut siivot noista Kyyhkysistä saisi; Oispa hauskaa kaikenmoista, Kun nuo kasvattaisi." Vaan ei poikain päähän lennä, Mit' ois häkkiin itse mennä. Poiss' on emo.
Poveni teille tyhjennän, jos hengen Minulle, vaimoille ja lapsilleni Vaan lahjoitatte. ELISUR. Mit' on povessasi? NAHSEN. Ah, kultaa, Elisur! ELISUR. Ja hopeaa! MAAMIES. Perheeni, karjani jos päästätte! ELISUR. Maa Israelin on ja kaikki aarteet, Mut hyvällä kun nöyrryt, päästän sun. NAHSEN. Pois päästä joutava! Kas tuossa mene! NAHSEN. Pyhyyden tähden, tästä tuppeen suu!
Jos sinuun mättää voisin rikkauteni, Niin saisin luvan hirttää sen. Pois mene! Josp' ois Ateenan elo kaikki tuossa! Näin söisin sen. APEMANTUS. He! Ruokaas parannan. TIMON. Paranna ensin seurasi; pois täältä! APEMANTUS. Omani parannan, kun sinut jätän. TIMON. Et sillä sitä paranna, vaan paikkaat: Sen ainakin ma soisin. APEMANTUS. Mit' Ateenalle soisit? TIMON. Sinut sinne Vihurin voimalla.
Vihdoin hän Herra Kappalaisen kanssa suostui millä neuvolla vaivaisten hoito parahiten taitaisi autettaa. Sitten hän kutsui kokoon kylän kunniallisimmat miehet, neuvotteli heidänkin kanssa asiasta ja kuulteli mitä heillä oli siihen sanomista. Sen jälkeen taas yksi ja toinen asian haara oikastiin ja paranettiin. MIT
Päivän Sana
Muut Etsivät