Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
He ympär' käyvät, Kuin jalopeurat, Aikovat ain' meit' alaspainaa, Vaan Herra heit' estää.» Naisten heleät, pelosta vapisevat äänet säestivät miesten jykevää, luvalla sanoen, lihallista laulua, antaen siten kokonaisuudelle omituisen, liikuttavan värityksen. Mutta hiljaahan ne seisovatkin nuo vastatulleet, yhdessä joukossa oven puolessa! Ei soraäänet heidän keskuudessaan laulua häiritse.
Mi huolenpito, mikä ylhäinen ja tyyni kärsivällisyys heill' oli, kun monta suurta kykyä he turvas, jotk' eivät tarvitsevan näyttäneet sit' oisi runsast' armoa ja sentään sen tarvitsivat! ANTONIO. Ruhtinaani, kenpä ei sitä tienne! Elon vaivat neuvoo meit' elon antimille arvon suomaan. Niin nuorena jo saavuttanut on hän liian paljon, jotta siitä voisi nyt tyytyväisenä hän nauttia.
JAGO. Viel' älkää nousko. (Polvistuu..) Se kuulkaatten, te ikikirkkaat tähdet! Meit' ympäröivät ilman vallat kaikki! Todistakaa, ett' uhraa tässä Jago
Minun kultani kaunis ompi, vaikk' on pikkuruinen, Tuoss' on kultani kunnia, kun ei oo avosuinen. Ei oo kultani kaukana eikä ole lässä, Minun kultani kävelee koria hattu päässä. Tule kultani yöllä yksin, tule kultani, tule! Kyllä meistä pari saapi, vaikkei miero luule. Tuopa kulta tullessasi tuopa vähänenki, Sokuria taskussasi, pikku murunenki. 28. KAIKKI JO NAURAA MEIT
Suriko että päällä maan vain sorretaan ja sorrutaan? Toi hänet tuima vainotie, meit' iski miekka tuo; mut unhoita, mit' ollut lie, vain veljeskättä suo! Eloa koskee koston lait, mut haudalla on vaino vait. Ristiinasta oli mies, Otto Fieandt, hänpä ties muille käskyjänsä antaa, vesa vanhin veljeskantaa.
Ja vähän tuonnemmas kun tultu oli, ma kuulin: »Maaria, meit' auta!» Pyhää Mikaelia, Pietaria huudettavan ja muita. Luule en, maan päällä että käy ihminen niin kova, jok' ei sääliin sulaisi siitä, mitä sitten näin ma. Näät niin kun liki heitä tullut olin, ett' erottaa voin asenteensa tarkkaan, suur' tuska silmistäni kiersi veden.
Meit' ei nyt kukaan kuule. Vaan kellot yksin kuuluu. Hautaan soittaa Ne kaiken sen, mit' armast' oli mulla. Nyt sammuu kunniamme viime loisto, Nyt murtuu viime jäännös vallastamme, Nyt suvustamme viimeinen käy kuoloon, Ja se mun ainoa on poikani; Ja hauta, johon vaakunamme särkyy, On mestauslava! Meit' ei kuule kenkään. Ei edes Luoja. Taivasta mun sielun' Ei saavuta. Maan puoleen vaan se horjuu.
Vaan kuin leijona Atreun poika karkasi vaunuja päin, ja he pyysivät armoa hältä: "Meit' älä surmaa, vaan ota lunnaat, Atreun poika! On taloss' Antimakhon monet kalleudet sekä aarteet, vaskea, kultaa on sekä myös vasaroitua rautaa; niist' isä lunnaat on lukemattomat antava sulle, meidät akhaijein luona kun viel' eläviksi hän kuulee."
Koti niin, oma koti! sana armas Se sielullemme suloutta suo Vaikk' oiskin moni kyynel muutoin karvas, Niin siinä sydän lohdutusta juo. Mutt'ei oo pysyväinen lempi mainen, Ei koti, onni ihanaisinkaan Meit' auta, jollei lempi jumalainen Saa pyhittää sit' ikihehkullaan. Jumala itse rakkaus on pyhä, Hän meille antaa lemmen pysyvän, Hänestä vuotaa lemmenvirta yhä Synnyttäväinen ikielämän.
Tuossa Jalo Antonius. ENOBARBUS. Ja tuossa Caesar. ANTONIUS. Siis Parthiaan, jos sovinto nyt syntyy; Ventidius, kuule! CAESAR. Maecenas, en tiedä; Kysy Agrippalta. LEPIDUS. Jalot ystävät, Suur' asia meit' yhdisti; nyt turha Meit' älköön erottako. Epäkohdat Sovussa ilmi tuotakoon. Jos ääntä Pidämme tyhjästä, niin haavan lääke On kuolemaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät