Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
CINNA. Ei millään lailla. METELLUS. Hänt' ei saa jättää: maineen meille hankkii Hän hopeahapsillaan ja ääniä Niill' ostaa kiittämähän tekojamme. Niin sanotaan: meit' älyllään hän johtaa, Ei nuoruutemme hurjuutt' enää nähdä, Hän peittää kaikki arvoisuudellaan. BRUTUS. Hänestä vait! Ei hiiskausta hälle; Hän, näet, ei koskaan suostu mihinkään, Mit' aloittavat toiset. CASSIUS. Jääköön sitten.
Mutta nyt ei enää käynyt sitä muuttaa, täytyi tyhjentää kärsimyksen kalkki. Niin käy, kuin tahdot, Jumala, Hyv' on sun tahtos ijan; Ken pysyvä on uskossa, Hän apusi saa pian! Meit' pelasti sun Poikasi, Siis tyköäs et heitä; Kun turvaamme ja huudamme, Et hyljää, Herra, meitä. Tämän värsyn luki Tuomo virsikirjastaan hartaalla mielellä.
Monta jo tottakin näin sekä koin minä taistoja miesten, nähnyt en koskaan noin sotavoimaa suurta ja oivaa; miehiä kiitää kuin meren hiekkaa, lehtiä metsän 800 nyt kedoll' Ilionin joka puolta jo meit' uhatakseen. Hektor, sull' yli muist' on toimena nyt, mitä neuvon.
CLARENCE. On minut murhata? MOLEMMAT MURHAAJAT. Niin, niin. CLARENCE. Sydäntä teill' on tuskin ilmoittaa se, Ja sydänt' ei siis ole sitä tehdä. Mill', ystävät, teit' olen loukannut? MURHAAJA. Meit' ette loukannut, vaan kuningasta. CLARENCE. Te mailman miehistäkö valituimmat Murhaamaan viatonta? Mitä rikoin? Ken todistajana mua syyttää tässä? Ketk' ovat valamiehet vikapääksi Mun julistaneet?
BAALAK. Kuin Kosbihin hän tähtää; huomaan sen. Tuo impi, joll' on hiukset korpin sulkaa, Enemmän vaikuttaa kuin sotajoukko: Hän hallitsee mua silmäyksillään. ELISUR. Vait Herrassa! NAHSEN. Meit' auta, Jehova! Myös Kosbin huomasit? BAALAK. Hän kiimailee. Ja poikani hän unhottanut on. Kas tuota keskimmäistä kuinka uljas: Hän suuta ansaitsee tai tuimaa miekkaa!
Saladinin meit' auttaa täytyy, täytyy: valallaan sopimuskirjan on hän vahvistanut, min mukaan suojelee hän kaikkia pyhimmän uskontomme oikeuksia ja oppeja, mit' omaksuu se ikään. Meill' alkuteksti, Luojan kiitos, on, käs'alansa on, sinettinsä meillä! Mun on myös helppo hälle valaista, kuink' itse valtiolle vaarallinen on uskonnottomuus!
Haamu, aave, kukkaisverho päällä, Jonka yöstään kuvas-aisti loi; Hehkuhelmans' avaa tuolle kaipuu, Riemuten sen syliin kaikki vaipuu; Vaan kuin savuihin meit' aave kiertää Synkkä, rauhaton ja ilkamoi. Miekkonen sä! ei sua turhuus voita; Et sä usko maisen kevään koita, Pettävän kun näit sen loistehen.
Vaan nyt ei synkkäin syiden hallat meit' isäin haudalta eroita, ei taistelut, eik' ilkivallat maasta armaasta vieroita, niin korvet synkät, kallioiset, kuin laaksot, järvet tuhatmoiset kaikk' ovat kalliit, rakkahat. Takana soitten, kallioissa sai äidit piilon lapsineen, kun urhot kaatui taisteloissa, tai voiton toivat armailleen.
BRUTUS. Suo anteeks: Käyn itse ensin puhe-istuimelle Ja Caesarimme surmaan näytän syyt. Mit' Antonius puhuu, sen ma sanon Hän tekee meidän suostumuksella; Ja että Caesarille suomme kaikki Tapojen pyhittämät juhlamenot. Se hyödyttää meit' enemmän kuin haittaa. CASSIUS. Kuin käy, en tiedä; tuo ei mieleen mulle. BRUTUS. Tuoss', Antonius, Caesarin on ruumis.
"Hongat, kuuset, vaiheitani Tahdotteko tietää te? Kuulkaa, tässä kulkeissani, Nyt mä teille kerron ne! "Aina muistan riemuin vielä Isän armaan mökkiä, Viisi meit' ol' lasta siellä, Vanhin niistä olin mä. "Muistan kuinka kotikaski Tähkäpäin jo kellerti; Noro hallan irti laski, Julma viljan runteli. "Talvi tuli, loppui leipä, Petäjäistä syötihin
Päivän Sana
Muut Etsivät