Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Täällä tehtiin Kalevala, täällä sodan soihtu nous kauvan vielä, vaikka vaipui muualla jo miekka, jous. Ehkä myöskin tunnet nimen: Juhana Messenius, josta niin on kaunihisti tarinoinut Topelius. Ja jos vielä etäisempään aikaan, aatos, meitä viet, kohtaa meitä kainulaiset, karjalaisten kauppatiet. Niistä tietköön tiedemiehet! Minä muita laulelen. Ei meit' auta entismuistot ellei aika nykyinen.
ANTONIO. Yksi sana vielä! Tuon nuorukaisen, jonka tässä näette, Puoleksi surman kidasta ma kiskoin Ja lemmen pyhyydellä häntä vaalin; Ja tuota kuvaa, joka ihaninta Lupaavan näytti, minä jumaloitsin. 1:NEN OIKEUDENPALVELIJA. Se meit' ei koske. Aika joutuu. Matkaan! ANTONIO. Mut voi, kuin halvaks muuttui jumalani! Häväisit hyvän muotosi, Sebastian.
Varmaan laivat varjelisitte te miehinä taistelemalla! Mutta jos ei nyt teill' ole taistoon tarmoa tuimaan, niin tänä päivänä tallata saa meit' iliolaiset. Voi, näyn kumman minkä jo silmäni nää näkevätkään!
Lähetystön etevin mies vastasi: "Tähdet ei näyttäneet harhaa, myrsky ei matkaamme johtanut oo, kuvat ei haamuilevatkaan kantaneet meit' tänne vieraalle rannoille käymään; Ei, vapaehtoisesti me kulkuamme ohjanneet tänne olemme"
Pehtori kohautti päätään, hän näytti puoleksi hämmästyneeltä, puoleksi pilkalliselta, mutta Juustila ja hänen vaimonsa yhtyivät lauluun ja silloin uskalsi myös talonrenki tehdä samoin. Yhä useampia ääniä yhtyi ja kaikkein kauniimmalta kuului viimeinen säkeistö: Ystäviesä joukkohon Lue meit', ja olkohon Majas' huoneessamme. Rauhass' anna armaasti Että sua ijäti Siitä kiittää saamme.
LADY MACDUFF. Häll' ei sit' ollut. Hulluutt' On pako tuo. Jos meit' ei pettureiksi Tekomme tee, niin tekee pelko siksi. ROSSE. Ei tiedä, viisausko vai pelko syynä. LADY MACDUFF. Vai viisaus! Jättää vaimon, jättää lapset Ja kodin, konnun, arvot kaikki paikkaan, Jost' itse pakenee! Hän meit' ei lemmi; Hän luonnon äänt' ei kuule.
Viimein joukosta nous' ukko miettiväinen, Satavuotinen ja kurja, Paljas kiilti päänsä, vyöhön asti riippui Parta hopeakarvaisena; Ruhtinatarta hän lähestyi ja vastas' Kuolon totta ääni täynnä: "Valtiatar, meit' ei elätä nää kukat, Anna leipää isooville!" Ruhtinatar hämmästyi, mut sanan virkki Silloin suuri keisarinna: "Tämä vanha Pietarimme aikalainen Jää nyt haltuunne, Bestuschew, Te Potemkin, tehkää että täytetähän
Hän nous ja lausui: »Siitä ymmärtänet, kuin suurta tunnen rakkautta sinuun, kosk' unohdan tään tyhjän turhuutemme, lujiksi kappaleiksi varjot luullen.» Kahdeskolmatta laulu Jo Enkeli, mi piiriin kuudentehen meit' oli ohjannut, ol' seisahtunut, minulta merkin ohimoilta poistain. Sanonut oli 'Autuaiksi' niitä, jotk' oikeutta halas; toisen sanan, ei muuta, vielä oli tainnut: 'jano'.
Nukkuessaan valvoo ja valvoessaan nukkuu hän: niin vuoroin maan kasvi on hän, vuoroin taivaan henki. NATHAN. Voi lasta! Voi meit' ihmispoloja! DAJA. Tän' aamuna hän silmät kiinni kauan kuin kuollut makas. Sitten äkisti hän nousi huutain: 'Kuule! Kuule! Tuolla jo saapuu isän kameelit! Ja kuule! Myös isän ääni hellä! Kohta sammui taas hänen katseensa ja patjalle pää raukesi, kun käden tuki vaipui.
Jos tätä astiata kaitseminen Luvattomasta, inhast' yhteydestä Ei porton työtä lie, niin min' en portto. OTHELLO. Sin' etkö huora? DESDEMONA. En, kautt' autuuteni! OTHELLO. Se onko mahdollista? DESDEMONA. O, Jumal' armahda! OTHELLO. Suo anteetta! Sinut Venetian viekkaaks huoraks luulin, jonka Othello nai. Te, niin, te! Nyt työ on tehty; tuossa vaivastanne! Ov' auaiskaa; meit' älkää ilmi tuoko.
Päivän Sana
Muut Etsivät