Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Vuoret vieryvät sivulla, Toiset eissä ja takana, Kuohuu kuolema kupeilla, Vähän lautoja välissä. Meit' on maalla miestä monta, Vahvalla vaeltamassa, Astumassa anturalla, Kuolla kumminkin pitääpi. Monta on mereltä tullut, Toisia yhä tuleepi, Vaarina vaeltelevat, Maalle hautansa hakevat.
ENOBARBUS. Hän yhtä monta tarvitsee kuin Caesar, Tai meit' ei tarvitse. Jos sallii Caesar, Niin herramme het' ystävänä hälle Sylihin syöksee. Me taas olemme Sen oma, kenen hän, siis Caesarin. THYREUS. Sa, kiitetty, siis kuule: Caesar pyytää. Ett', tilaasi kun mietit, aina muistat, Ett' on hän Caesar. CLEOPATRA. Kuninkaallist' aivan! No niin?
ANTONIUS. Puheillasi vain loukkaat; vaiti siis! ENOBARBUS. Niin oikein, vaikenen kuin kivi. CAESAR. Tuon puheen min' en moiti sisällystä, Vaan tapaa. Mahdotontahan on meidän Pysyä sovussa, niin meill' on luonteet Ja toimet erilaiset. Vaan jos siteen, Meit' yhdistävän, tietäisin, niin totta Maailman hakisin ma päästä päähän. AGRIPPA. Suvaitkaa, Caesar, CAESAR. Puhu, Agrippa!
Ja Taivaan kuningatar, jolle kaiken omistan lempeni, meit' armahtavi, kun olen uskollinen Bernhardinsa.» Kuin sen, mi katsomaan Kroatiasta on ehkä tullut Hikiliinaa meidän eik' kyllästy sen vanhan maineen vuoksi, vaan virkkaa itsekseen, kun näytetään se: »Jumala tosi, Herra Jesus Kristus, siis sellainen sun oli katsantosi»;
Heleä lammin jää, Sä kaunis, kirkas kuvastin, Jonk' äsken myrsky-sää Rajaten nosti kuohuihin, Laps' etelän sun mahtias Ei tunne eikä riemujas, Sä vieno, Sä lieno, Sä hieno pinta hopeinen, Mi helkyt Ja välkyt, Meit' ilmaan vietellen! Mit' on, vaikk' kukkanen On hankeen käynyt nukkumaan, Ja mets' on huurteinen Ja lumivaippa peittää maan!
Ei löydy monta hänen vertaistansa Jos kuinka käykin, hänen pelastamme. KOLMAS TALONPOIKA. Se Sorrin osa. Täss' ei auta muu Kuin kiiruullinen pakoon lähteminen. LALLI. Ma usein kontio-ukon akkaneen Ja lapsineen löin yksin ollessani, Meit' täss' on viisi miestä aseissa Ja pakenisimme! Ei Hiisi vie! Me kauniin verikisan saamme aikaan! KOLMAS TALONPOIKA. Mut kristityit' on yhtä monta sataa!
Viisasten väittelyä iloin kuulen, kun voimista, jotk' ihmisrinnan tuskaan ja autuutehen voivat liikuttaa, käy puhe sointuva ja innokas; tai ajattelijan kun puhumaan saa ruhtinasten maineen-, vallanhimo, ja silloin äly hieno, joustava, kuin ainoastaan viisaan miehen on, meit' opettaa, ei harhaan meitä vie.
Josp' vakavilla, Kiinteillä kannoilla Vankalla, vahvalla Maalla hän jää, Eip' ulotu hän Edes tammien Tai viinapuitten Rinnalle. Mi ompi väli Jumaloitten ja ihmisten? Ett' monta aaltoa E'ellä noitten kulkee Ikivirtana: Meit' aalto nostaa, Meit' aalto nielee Ja uuvumme. Pieneen piirrokseen vaan Meidän ikämme äärryy; Vaan lukuisat polvet Pysyväisesti Ain' liittääpi olons' Loppumattomaan jaksoon.
PISPA HENRIK. Sa puhut oikein Hänen haltuunsa Me kaikki annamme! Ah, äiti! äiti! Hän tulee kohta varro vähäsen. ILMARI. En sinua ma tänne huutanut! JOHANNES. Kuin kaunis poika! ILMARI. En pelkää ihmisiä ollenkaan. On hyvä Jumala meit' aina läsnä Ja herra Kristus! JOHANNES. Kuka sinulle Niin kauniit sanat opetti? ILMARI. Ken muu kuin äitini!
Tämän liiton kautta Pien' äkä, joka nyt niin suureks näyttää, Ja vaara suuri, joka nyt meit' uhkaa, Raukeevat tyhjiin; taruksi jää totuus, Kun puoli taruakin nyt on totta. Kumpaakin lempien, hän teissä lemmen Vain lujentaa ja kansan lemmen teihin. Anteeksi puheeni, se velvoituksen On kypsä harkinta, ei hetken oikku. ANTONIUS. Tahtooko Caesar puhua?
Päivän Sana
Muut Etsivät