Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Illan kaino tähti, leppyinen Silmäs luo nyt maalle-nousullen! Lehdon linnut riemuitkaatte! Vihkivirttä laulaa saatte, Jolla kahden sielun usko Solmitaan. Vuorten taakse laskee päivä, Länteen sammuilee sen häivä, Naana, poskillaspa rusko Nousee vaan. Sittenpä retkemme päättyköhön! Täältä meit' aamutar löytäköhön! Naana, kullan kainalossa Koto, perhe unhottuu.
Tähän saakka tiemme on Luojan luokse rinnan kulkeneet, täst' eteenpäinkin ystävät me liemme, meill' yhteiset on kaihot, kyyneleet ja haaveet, jotka myötä hautaan viemme; meit' erottaa vain sielun syvänteet, Sun kukkivaiset niinkuin niitut taivaan, mun kuihtuvaiset tunnon tuskaan, vaivaan. Soi, kello!
LEONORA. Meit' uskot liian puolueellisiksi; me usein varoitamme ystäväämme, me häntä muovaella tahdomme, ett' itsestään hän nauttis enemmän ja muille suuremman sois nautinnon. Me kyllä huomaamme myös puutoksensa. ANTONIO. Ja sentään moni moitittava seikka saa kiitoksenne. Hänet kauan sitten jo tunsin hän on helppo tuntea: on ylpeä, ei salaa itseään.
Me varman voiton kyllä saamme; On meillä parhain päällikkö. Sen lipun luona taistelkaamme, Niin meit' ei häädä häviö. Päämiehemme, ah, Jesus, auta Ja tahto, tarmo meille suo! Viinalle kaiva unheen hauta, Jot' ilkkuin nyt se meille luo! Verelläs synnin tahra, saasta Ja viat meistä viruta Ja vihdoin tästä kotimaasta Ijäiseen kotiin kuljeta! Sotahuuto.
Heidät hylkäänkö Ja kansani, jok' on mun hyljännyt? Ken kolkuttaa? ORJA. Sun omat oppilaasi, Vakoojat Moabista palanneet. NERGAL, OMRI, ORGON, ORNAN, LAOMER ja PATROS. BILEAM. O, tervetulleet! Sinne kiiruhdan. On aamuhetki meille kullan kallis. NERGAL. Meit' ajoi rankka kiire kantapäillä.
"No, sittepä laulan," säisti Kalle, ja hetkisen ajateltuansa, lauloi hän raikkaalla, kauniisti sointuvalla äänellä: "Mä lähdin ulos illalla Ja kävin kohden rantaa; Tul' vastaan poika ihana; Hän kättä mulle antaa: Sä Lemmetär, Miss' asuttais? Miss' asuisimme yhdessä Maan päällä, mi meit' kantaa?"
Mut kuinka onkin pelko meit' Ja valitus ei tuota valistusta, Vaan syöksee syvemmälle turmioon. Niin Hiitehen nuo Lemmon sikiöt, Kuin miehen mieltä pahoin pilaavat, Nuo kaksoisveljet valitus ja pelko! Sen sijaan rohkeutta veikot! Siinä On meidän tukemme ja siinä keino, Jok' ammoin autti esi-isiämme Kun verivihollinen maahan ryntäs!
Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui: Herra koettelee vain, meit' ei hylkää. Pane toinen verta petäjäistä, ojat kahta suuremmat ma kaivan, mutta Jumalalta kasvun toivon. Pantiin toinen verta petäjäistä, kahta suuremmat loi ojat Paavo, karjan myi ja siement' osti, kylvi.
Ja usein kiistellen; me tuolloin tällöin kallistimme lasia; ol' johdettavananne suuri asia, ma olin mies vain arki-olojen. On sentään niinkuin jokin säie ois meit' yhdistänyt, joka tuhansia nuoruutein haihtuneita aattehia unhosta jälleen esiin tuoda vois. Mua katsotte; mut hapset harmajat olivat muinoin ruskeet, tuuheat, ol' otsa kurtuton, min raskas työ nyt on hikihelmin ryppyiseksi syönyt.
ja teki tahtoni niin nopsaks häntä, ken haastoi, katsomaan ja löytämähän, se ettei lepää, ennen kuin se täyttyy. Mut niinkuin Päivä silmät huikaisevi ja hunnuttaupi valohonsa liikaan, niin tämä multa näkövoiman otti. »Taivainen henki on hän, ohjoava meit' ylös pyytämättä, tietä suoraa, mut piileväinen valkeuteensa itse.
Päivän Sana
Muut Etsivät