Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Hän on lohduttanut minua, kun minä olen murehtinut; hän on pyyhkinyt silmistäni kyyneleet, kun minä itkin; hänen aina leppyinen ja hellä luonteensa on kummallisesti vakavuuttanut minua, ja kumminkin, isäni, tein minä Annalle suuren murheen ja surun kun... «Maria!« sanoi Anna väsyneellä äänellä. «Minun salaisuuteni, josta ei tiedä kukaan!«
Sinä olet pirua pahempi, sen olen nähnyt, vaikka leppyinen olet olevinasi«. Katri nauroi: «Sinä olet havainnut sen, se hyvä! Sinä voinet arvata, ettei minun kostoni ole turhanpäiväinen. No, sano, mitä nyt aiot?« «Minä! Minä en sitä sinulle sano; minä olen oppinut sinusta olemaan vaiti. Mutta nyt vene on luolaan vedettävä, ja sitten tarvitsee päivämies lepoa oli Kärmälän tapa sanoa, hä, hä!«
Uhkasi panna kielensä oikein ohueksi, vaikka kyllä hän ei sydämessään ollut leppyinen koko Helsingin herroille. Oliko niillä ollut järkeä määrätessään viimeisiä valtion viljalainoja? Ei pennin edestä! Alin lainasumma oli 35,000 markkaa, ja sitte piti olla omia rahoja vähintään toinen sen verta panna viljan ostoon. Mistä tavallinen liikemies otti tänä aikana kaikki ne rahat ja kaikki ne takaukset?
Illan kaino tähti, leppyinen Silmäs luo nyt maalle-nousullen! Lehdon linnut riemuitkaatte! Vihkivirttä laulaa saatte, Jolla kahden sielun usko Solmitaan. Vuorten taakse laskee päivä, Länteen sammuilee sen häivä, Naana, poskillaspa rusko Nousee vaan. Sittenpä retkemme päättyköhön! Täältä meit' aamutar löytäköhön! Naana, kullan kainalossa Koto, perhe unhottuu.
Salissaan kulkee majuri s edestakaisin. Hän on nyt supistunut kokoon pikkuiseksi äijäksi. Hänen viiksensä, hänen poskipartansa, hänen hivuksensa ovat valkoiset kuin sydäntalven lumi; mutta hänen uskollisissa silmissään liikkuu sama leppyinen katse kuin aina ennenkin. Akkunan edessä istuu kaksi naista. He kuuntelevat majurin puhetta. Me tunnemme nämät naiset. He ovat Maria ja Anna.
Hänen leppyinen olentonsa sai matkaan sen, että provastin puoliso pian piti häntä vanhana tunnettuna ystävänä. Hän oli kun perheesen kuuluva, jolle iloa ja surua ei salata. Kun Fersen illoin istui perheen kanssa puhellen maista ja ihmisistä, joita hän oli nähnyt, tahi jutteli kuninkaansa urostöistä, välkkyivät Martan silmät kirkkaammasti.
Siellä hän tiesi uuden lääkärin asuvan ja oli kuullut hänen jo alkaneen saavuttaa suurta luottamusta sekä parantaneen jo monta lasta tuosta tuhoavasta taudista. Olipa hän saanut muutamia Nordenberginkin sairaita hoidettavakseen. Vastoin Nordenbergin tapaa oli hän ystävällinen ja leppyinen sekä varovaisesti ja hellästi hoiteli sairaita.
Alussa nauroivat ruhtinaat ja arvelivat: "Ruotsalaisupsierin rouva on vasta tullut Kremliin, kyllä keisari pian häneen kyllästyy." Mutta kun vuosi kului ja keisari yhä aina oli sama leppyinen mies, muuttuivat ruhtinain ajatukset ja he sanoivat: "Tuo rouva on Venäjän hyvä enkeli." Nyt tuli aika, jona Martta sai näyttää ansaitsevansa enkelin nimen. Pietari vaipui pitkälliseen tautiin.
"Minä tahtoisin saada maailman hänelle taivaaksi," sanoi hän Galitzinille, "älä säästä mitään." Tuskin oli kuukausi kulunut, ennenkun ruhtinaat kummastelivat sitä muutosta, mikä oli Pietari keisarissa tapahtunut. Hän ei enää ollut sama rautainen valtias kun ennen, joka kohta vähäisemmästäkin vastoinkäymisestä syttyi vihaan. Hän oli nöyrä ja leppyinen, sanalla kokonaan toinen kun ennen.
Päivän Sana
Muut Etsivät