United States or Yemen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Virkahti viluinen vieras: "Tullut en ilon tekohon, otan itse olvituopin." Astui luokse arvollisten, kannun vaahtisen kumosi, lausui tuolla lausehella: "Ei kysytä kuulumia, kysyn itse kuulumani: tie on tehty miehen mennä, reki sankarin samota." Lysmyi polvet ponnettoman, syöksyi jalkoihin jumalten, huuti suulla surkealla: "En jaksa erota vielä kodistani, konnustani, luota vaimoni valion.
Tuo oli Tuuri onnellinen, talonpoika taidollinen, kaatoi kannuhun olutta, lausui tuolla lausehella: "On eloa, on iloa, oisi kyllin kystä meillä, yksi on suru sydämen: Tuoni ankara tulevi, Kuolo kaikki korjannevi." Senp' on sai sanoneheksi, kuului tiuvut talvitieltä, kulkuset kujan periltä; kuunteli isäntä itse, vaikenivat valta-luojat.
Tuo oli Tuuri onnellinen, talonpoika taidollinen, tunsi päihtyvän verensä, sydämensä suurentuvan riemusta remahtavasta; kaatoi kannuhun olutta, lausui tuolla lausehella: "On eloa, on iloa, pöydät pantuna parasta, yks on riemu miehen riemu: tulla Tuonelta takaisin, nähdä Kalman karkkoavan." Jatkui juhla, täyttyi tuopit, täyttyi, tyhjeni samassa. Juopui Tuuri taidollinen.
Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Miten on mieli miekkoisien, autuaallisten ajatus? Niinp' on mieli miekkoisien, autuaallisten ajatus, kuin on vellova vetonen eli aalto altahassa. Mitenpä poloisten mieli, kuten allien ajatus? Niinpä on poloisten mieli, niinpä allien ajatus, kuin on hanki harjun alla, vesi kaivossa syvässä.
Lyylikki lylyjen seppä, Kauppi kalhujen tekijä, Läksi rangan karsintahan, Puun sorian sorrantahan, Lykkäsi lylyn lumelle, Olaspohjan ottamahan, Sanovi sanalla tuolla, Lausui tuolla lausehella: "Ei sitä salossa liene Jalan neljän juoksevata, Tahi siivin siukovata, Kut' en taitaisi tavata, Näill' yksillä yötulilla, Myöhäisillä valkioilla."
Siinä lausui lattialta, oven suusta, alta orren, sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Tuletko minulle, neiti, ikuiseksi ystäväksi, polviseksi puolisoksi, kainaloiseksi kanaksi?" Tuopa kaunis Pohjan tytti itse ennätti sanoa: "Joko sie venosen veistit, joko laait laivan suuren kehrävarteni muruista, kalpimeni kappaleista?"
Lujahutti luikullansa, toitahutti torvellansa kolmasti kotimäellä, kuuesti kujosten suussa. Tuop' on Ilmarin emäntä, sepon akka, selvä nainen, viikon maiotta viruvi, kesävoitta kellettävi. Kuuli suolta soittamisen, kajahuksen kankahalta. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Ole kiitetty, Jumala! Torvi soipi, karja saapi!
Siitä vanha Väinämöinen siirti silmänsä ylemmä, katsahtavi kaunihisti päälle pään on taivosehen; sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Tuoltapa aina armot käyvät, turvat tuttavat tulevat ylähältä taivahasta, luota Luojan kaikkivallan. "Ole nyt kiitetty, Jumala, ylistetty, Luoja, yksin, kun annoit avun minulle, tuotit turvan tuttavasti noissa tuskissa kovissa, terän rauan raatamissa!"
Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Tule, Luoja, turvakseni, avukseni, armollinen, näissä töissä työlähissä, ajoissa ani kovissa! Päästä piika pintehestä, vaimo vatsanvääntehestä, ettei vaivoihin vajoisi, tuskihinsa tummeneisi!"
Laskip' Ukko uutta lunta, viskoi hienoista vitiä; se katti kanervan varret, peitti maalta marjan varret. Siitä seppo Ilmarinen istuikse teräsrekehen; sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Lähe nyt, onni, ohjilleni, Jumala rekoseheni! Onni ei taita ohjaksia, Jumala ei riko rekeä."