United States or Belize ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tää joukko näyttää kiirehtivän Tavaraa laivaan sullomaan. Miks' tyrskyyn aalloin haluatte Suloisest' Neckarlaaksosta? Schwarzwaldin hongat humisee, Spessartiss' paimentorvi soi. Tuoll' erämaassa kaukaisessa Valtaapi kaipuu mielenne Viel' nähdäksenne kotilaakson Ja Saksan viljavainiot.
Saavutettuaan samaadhi-tilan ihminen on tullut yhdeksi kuolemattomista. Hän ei ole nyt niinkuin muut ihmiset, joilla on kaipuu kuolemattomuuteen ja hämärä muisto entisestä taivaselämästään.
Honka se humisi ikkunan alla, tyttö oli ikkunassa. »Minkähän lienevi tuulen teillä kultani kulkemassa?» Tuulet ne honkoa huojutteli, sulhoa suuret surut. »Kenenhän pitkiä peijaita nyt ulvovat tuulien urut?» Hongan katkasi suuret tuulet, tyttösen katkas kaipuu. Sulhanen mailla vierahilla vaeltaa ja vaipuu.
*Kroll*. Sanokaa minulle kernaammin, kuinka oikein viihdytte täällä Rosmersholmassa nyt, yksin jäätyänne? Sitte kun Beate-raukka *Rebekka*. Kiitos, viihdynhän minä täällä hyvinkin. Kovin tyhjältä täällä tuntuu hänen jälkeensä monessa suhteessa. Ja suru ja kaipuu tuntuu myös tietysti. Mutta muuten *Kroll*. Aijotteko jäädä tänne? Noin ainaiseksi, minä tarkoitan.
Kohdata kansalainen vieraalla maalla muukalaisten keskuudessa ei tunnu aivan vähäiseltä hauskuutukselta, varsinkin niinä aikoina kun koti-ikävä ja selittämätön kaipuu tekee olon ulkomailla liian yksinäiseksi. Minä ainakin olin hyvin huvitettu ja iloissani odottamattomasta tuttavuudesta. Minä tunsinkin, että omaa suruani en nyt niin tullut ajatelleeksi.
Mitä onkaan onnenunet tähkäpäiden, kuulaat kaihot katoavain kesäin öissä verrattuna rauhaan kinosten ja jäiden, himottomaan loistoon talven tähtivöissä? Uinuu lakeus kuin lapsi, joka uskossansa kuolon syvään siunattuhun lepoon vaipuu, nukkuu sammumisen onni otsallansa, josta kadonnut on odotus ja kaipuu.
Mun vie jokin kumma kaipuu Pois metsiin, vuorillen; Siell' itkuun kaiho haipuu Tää ylenpalttinen. Luo katseensa kukat kaikki Päin taivasta säihkyvää; Nuo vuolahat virrat kaikki Meren säihkyvän helmahan jää. Ne liitävät lauluni kaikki Luo kultani säihkyvän sun, Pois kanssanne itkuni viekää, Te murheiset lauluni mun!
Oi, jos sinä tietäisit, tyttö oi, mitä kauniita maailmoita, sun povessas nuoressa unelmoi, sinä hengelläs hellisit noita! Mut ethän niitä sä tuntea voi. Ne lie vaan haaveita, joita sinne muinoin mun sieluni kaipuu loi oi, aikoja ihanoita! Sua lemmin. Sa minua lempinyt et. Mitä tahtomme taisi sille? Mitä taidamme ihmiset poloiset elon lankojen kehrääjille?
Adelsvärd tajusi sydämensä heltyvän ja lämpenevän, ilman varsinaista aihetta kuten hän itsekseen arveli. Ja sitten hän tunsi kuin uudestaan nostavansa pikku tyttöä maasta ja hänen olemuksensa lävitse kulki hiljaisena väreenä tarve saada suojella ja omistuksen kaipuu. Hän kuunteli airon lotinaa ja veneen suhahduksia viilettäessään tyynen veden halki.
Lepo kaipuu on rajupäisten Traakkein, lepo Meedein myös aseloistossansa; mut, sa Grosphus, ei sitä hanki kulta, purppura myös ei; korut, aarteet ei, vaka liktor itse, joka eessäs käy, sydänhuolt' ei häädä; salat tuskat nuo yli kattolaattain liehuen lentää. Vähin tarpein vain elät tyynnä: arvoon ota pöydälles isäs suolakippo; toki silloin ei himot, eikä kauhu karkoita untas.